Unohtumattomimmat kirjat

Sain Ammalta haasteen listata blogiaikana lukemani kymmenen parasta kirjaa. Koska olen vuosittain laatinut top-10 -bloggauksen kunkin vuoden parhaista lukukokemuksistani, niin muokkaan haastetta omalta osaltani sen verran, että listaankin kymmenen unohtumattominta kirjaa. Jotta varmistuisin siitä, että lista todella on se, mitä tarkoitin, tein luettelon pelkästään muistiini turvautuen. Nämä eivät siis ole välttämättä parhaita, ovat vain tulleet suunnilleen ensimmäisinä mieleeni.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Tämä sai jonkin verran hyötyä vastikään lukemastani jatko-osasta Fraktaaliruhtinas, mutta en silti voi kieltää, etteikö Rajaniemen luoma tulevaisuuskuva olisi ollut erittäin mieleenpainuva.

Arto Salminen: Ei-kuori. Salmiselta en halua nostaa yhtä kirjaa yli muiden, joten Ei-kuori saa kunnian edustaa hänen koko tuotantoaan. Mikäli kirjat olisi pakko nostaa esiin vain yksi kerrallaan, niin tämä lista olisi aika yksitoikkoista luettavaa, sillä Salmisen nimi löytyisi silloin tasan kuudesta kohtaa.




Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Voisi sanoa että samat sanat kuin Salmisenkin kohdalla, joskin ihan jokainen Ravilon kirja ei enää listalle mahtuisi. Salmisen kanssa ehdottomasti tärkein blogiaikainen uusi tuttavuuteni.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies. Olen lukenut Tuuria ensimmäisen kerran vasta blogini aikana, mutta hänen nimensä on toki ollut tuttu jo aiemminkin. Lakeuden kutsu toi hänelle Finlandia-palkinnon, mutta Kylmien kyytimies on jäänyt minulle mieleen paljon voimakkaammin.

Jonathan Glover: Ihmisyys. Todella tuhti tietokirja ja rankkaa luettavaa. Tämän jälkeen on vaikeuksia uskoa ihmisten hyvyyteen.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Jälleen yksi kirja edustamassa kirjailijaa. Valtaojan kirjoitustyyli on yliveto. Hän osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti aiheista, jotka monien mielestä lähtökohtaisesti tuntuvat rutikuivilta.

Jari Tervo: Layla. Tervon kirjoja olen lukenut suurimmaksi osaksi jo ennen blogia, mutta en sentään kaikkia. Tervo on eittämättä mielikirjailijoitani, ja Layla kuuluu hänen kirjojensa kärkikaksikkoon.

Franz Kafka: Oikeusjuttu. Lukukokemus ei olisi oikeuttanut näin korkeaa sijoitusta, enhän nostanut tätä edes kyseisen vuoden kärkikymmenikköön. Sisältö on kuitenkin niin kiinnostavaa, että muistista Oikeusjuttu ei ole päässyt haihtumaan.

Jan Guillou: Pahuus. Tämä vain oli NIIN hyvä, ja antoi vielä ajateltavaakin. En voi kuin ihmetellä sitä, miksi tämä on edelleen ainoa Guilloulta lukemani kirja.

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. Mielessäni Enqvist ja Valtaoja sijoittuvat melko pitkälti samaan kategoriaan. Puhtaasti tekstinä Valtaoja ehkä vie pidemmän korren, mutta pidän enemmän Enqvistin ajatuksista. Tämä kirja käsittelee lähinnä uskontoja, mutta on pakko mainita myös Monimutkaisuus, joka kertoi mielestäni huomattavan ymmärrettävällä tavalla ilmiöitä, jotka ovat kaikkea muuta kuin helposti ymmärrettäviä.

Tietokirjoilla näyttäisi olevan hienoinen etulyöntiasema. Monen kirjan lukeminen samalta kirjailijalta jättää niinikään vahvemman muistijäljen, samoin kuin kirjat, jotka ovat pakottaneet ajattelemaan.


Kaikkein unohtumattomimmat kirjat ovat tämän listan ulkopuolella, mutta ne olen lukenut ennen blogiaikaa, joten eivät kuulu tänne.