torstai 25. huhtikuuta 2013

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho

Helena Sinervo: Tykistönkadun päiväperho 
WSOY 2009 
Sivuja: 240 

Tämäkin kirja päätyi minulle kirjaston poistomyynnistä. Vaikka asia on minulle järkeenkäyvästi selitettykin, en lakkaa ihmettelemästä näin uusien kirjojen päätymistä sinne. Itsekkäästi voisin ajatella, että minun onnenihan se tällä kertaa oli, mutta tämä nide olisi kyllä kestänyt vielä jonkun lukukerran jälkeenikin.

Mette on keski-ikäinen perheenäiti, joka miehensä luvalla lopetti tutkijan uransa ja ilman lupaa ryhtyi paneskelemaan ympäriinsä. Hänen tutkimuskohteenaan oli nainen, joka teki omasta elämästään taidetta, ja siitä Mette yrittää ammentaa itselleen syyn hyväksyä holtiton käytöksensä. Hän kuvittelee tekevänsä myös omasta elämästään jonkinlaisen taideteoksen. Mutta onko taideteosta edes olemassa, jos sitä ei kukaan näe? Meten tekoset toki ovat joidenkin nähtävillä, mutta heille hänen Ikuisuusprojektinsa näyttäytyy vain uskollisuusrajoitteisena naisena, joka ei kykene hillitsemään itseään.

Meten "taideteosta" kuvaillaan usean sivun voimin, eli seksiä riittää. Pornoa se ei ole, sillä tekstin ei liene  tarkoitus kiihottaa. Vieläkin enemmän uhrataan sivuja sen selittämiselle, miksi Mette ajattelee tekevänsä taidetta. Jonkinlaisen ajatuksen kykenin siinä näkemään, mutta päällimmäiseksi jäi silti mieleen vain päähenkilön itsepetos.

Neljän sivuhenkilön - Meten nuoren rakastajan Oton, aviomiehen Eeron, tyttären Petran ja Petran koulukaverin Emman - osalta koko kertomus tuntuu jäävän torsoksi. Ainoastaan Emman kohdalla tarinalla on järkevä päätepiste, kaikkien muiden juttu jää kesken. Jokaisen rooli jäi minulle pikkuisen epäselväksi, sillä kaikista kerrottiin vähän enemmän kuin olisi ollut tarpeen pelkästään juonen kuljetuksen kannalta, muttei kuitenkaan niin paljon kuin hahmojen mielenkiinto olisi vaatinut.

Kovin kriittissävyisestä kuvailustani huolimatta pidin kirjasta, ja varsinkin vauhtiin päästyäni luin sen nopeaan tahtiin ja halukkaasti loppuun. Vähän ihmettelevä olo siitä kuitenkin jäi, olisin kaivannut enemmän vastauksia kuin nyt sain. Mutta joskus kai kysymykset ovatkin vastauksia tärkeämpiä.

6 kommenttia:

  1. Olen tosi paljon pitänyt Sinervosta ja tämä on ollut mielessä hankkia mutta on vähän unohtunut. Joten kiitos muistutuksesta. Aihepiirin puolesta en niinkään tarttuisi kirjaan mutta Sinervon nimi kannessa kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Sinervon nimi oli entuudestaan outo, en edes tiedostanut hänen Finlandia-palkintoaan :)

      Poista
  2. Pidin tästä - aika satiirinen. Ja todellakin, sivut kääntyvät tiheään.

    Ehkä tässä on kyse jonkinlaisesta naturalistisesta pornosta: näyttämällä kulissit ja epämiellyttävät seksuaaliset kohtaamiset estetään lukijan mahdollinen nautinto. Jäljelle jää hämmentynyt kuvotus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämmentynyt kuvotus, jotain sen suuntaista kai Meten tavoitteena olikin. Hänen oma suhtautumisensa vain näytti ristiriitaiselta, sillä hänhän teki "taidettaan" halukkaasti.

      Poista
  3. Itse en tästä kovin innostunut, koska jäi maku, että minua koetetaan nyt väkisin järkyttää. Pah. Mutta tarjosin tätä sitten eräälle ysiluokkalaiselle pojalle, joka ei millään olisi halunnut mitään lukea. Varoitin kyllä, että tässä on ehkä liikaa seksiä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan seksi riittää varmaankin kantamaan ysiluokkalaisen pojan lukuintoa johonkin saakka. Mahtaako hänelle jäädä tästä mitään muuta mieleen, olettaen että jaksaa kokonaan edes lukea. Kiero veto sinulta joka tapauksessa :)

      Poista