Jussi Valtonen: Vesiseinä
Like 2006, 213 sivua.
Vesiseinä löytyi anni.m:n blogista. Kun törmää johonkin kiinnostavaan toisten blogeissa, niin on hauskaa, jos kirja on saatavilla kirjastosta suoraan. Uutuuksien kohdalla niin on harvemmin, joten on jotain hyötyä lukea pikkuisen vanhempiakin teoksia.
Vesiseinässä on kahdeksan erillistä tarinaa, joita yhdistää päähenkilö Antti. Kukin tarina sijoittuu erilaiseen elämänvaiheeseen, ja merkillepantavaa on se, että vaikka ihmiset pysyvät samoina, vaihtuu heidän historiansa. Yhdessä tarinassa Antin isä on juoppo ja eroaa äidistä Antin ollessa vielä teini-ikäinen, kun toisessa taas on menossa vanhempien kultahääpäivä. Idea on mitä mainioin, ja oikeastaan on outoa, ettei sitä ole tullut vastaan aiemmin.
Henkilöiden lisäksi novelleja yhdistää se, että ihmiset joutuvat niissä hankaliin tai ikäviin tilanteisiin – pääosin ihmissuhdemielessä, mutta ei pelkästään. Kirjailija esittelee myös eri puolia itsestään sen kautta, että Antin ammatit vaihtelevat Valtosen omien taitojen mukaan, mutta rockmuusikkouden hän on jättänyt hieman taka-alalle, sisarensa poikaystävälle.
Kaikki tarinat on hyvin kirjoitettu. Niitä ei malta jättää kesken, vaan on pakko lukea loppuun saman tien. Minusta se on yksi hyvän kirjallisuuden tunnuspiirteistä. Kaikkea ei toki tarvitse lukea aina kerralla loppuun, vaan se, että tarina houkuttelee jatkuvasti lukijaa jatkamaan. Vesiseinä tekee juuri niin.
Hei mahtavaa et innostuit ja luit ja tykkäsitkin vielä! Valtonen- ilosanoma levitköön :) Tuo meni minulta tavallaan ohi, että kirjailijan omat puolet on kirjassa esillä, hyvä pointti. Ja on kai se niin että asiat voi päätyä monella tavalla ja noiden vaihtoehtojen peilailu on kiinnostavaa... pieni asia voi muuttaa kaiken.
VastaaPoistaItse ihastuin juuri Jussi Valtosen Siipien kantamat- romaaniin.
VastaaPoistaIhan sattumalta kirja jäi käteeni kirjastossa ja vielä saman iltana (yöllä) kirja tuli luettua läpi.
Kirja pääsi kyllä omalle suosikkilistalleni.
Ens viikolla lisää Valtosta
Wille