Marko Kilpi: Kadotetut
Gummerus 2009, 396 sivua.
En usko, että olisin tarttunut Kadotettuihinkaan, jollen olisi lukenut Amman arvostelua siitä. Lukaisin varmuuden vuoksi vielä kustantajan esittelyn ja kirjan takakannen huomaten, ettei kumpikaan niistä osaa kertoa kirjasta tavalla, joka minua houkuttaisi. Sen sijaan Amman mainitsema yhteiskunnallinen kannanotto on sanapari, joka saa heti mielenkiintoni heräämään.
Juonesta en kerro mitään, sillä sehän on dekkareissa kaiken a ja o. Mainitusta kantaaottavuudesta sen sijaan mainitsen mm. tositv-julkisuuden, jossa mahdollisesti laskelmoidenkin tungetaan oma pärstä kaikkien näkyville välittämättä siitä, kuinka negatiivinen annettu kuva mahdollisesti on. Toinen aihe on vanhemmuus ja se, mitä lapset vanhemmiltaan viime kädessä kaipaavat. Rahallakaan ei voi ostaa kaikkea, mm. läsnäoloa ja huomiota.
Kirjoittaja Marko Kilpi on ammatiltaan poliisi, ja sen kyllä huomaa. Ja selvyyden vuoksi tarkoitan tuon positiivisessa mielessä. Kirja on pullollaan sellaista tietoa ja kuvausta poliisin työstä, mikä olisi mahdotonta kirjoittaa ilman vankkaa kokemuspohjaa. Asiantuntijaa voi aina käyttää apuna tarkistamassa faktoja, mutta tässä tapauksessa kirjoittaja on mielestäni mennyt pidemmälle: tällainen teksti syntyy vasta omakohtaisen kokemuksen kautta.
Kadotetut tarjosi minulle takaa-ajosta huolimatta niin hyvän lukukokemuksen, että alkoi heti tehdä mieli lisää. Dekkarifaniksi en ihan vielä aio ryhtyä, mutta tämän tasoisia kirjoja luen kernaasti, oli laji sitten mikä hyvänsä.
Amman lisäksi Kadotettuja ovat etsineet myös Susa ja Kirsi.
Minulla onkin jo se Kilven uusin kirjastosta lainassa, että kun sopiva dekkarinnälkä iskee, luen sen ;) Aika paljonhan tässä on sitä actionia, mutta toisaalta sitten niin paljon muutakin sisältöä yhteiskunnallisella otteella, että kyllä näiden parissa viihtyy!
VastaaPoistaToiminnassakin on mukana osuus sitä tietoa poliisin toiminnasta kaikkine pysäytyskynnyksineen. Minulle se siis toimi uutuutena ainakin tämän kirjan kohdalla ja auttoi selviämään actionista, mutta sama uutuudenviehätys ei moneen kirjaan kyllä riitä.
PoistaKilpi on myös minun lukulistallani ja juurikin Amman suosituksesta :-)! Suhteeni takaa-ajokohtauksiin ja dekkareiden takakansiin on suurin piirtein samankaltainen kuin sinulla. Hyvä kuulla siis, että Kilpeen kannattaa tarttua! Ajattelin aloittaa uusimmasta, jota on vuolaasti kiitelty.
VastaaPoistaMinä tosiaan olen kovin kokematon dekkareiden kanssa, ja voin siksi kokea uutena asioita, jotka ovat ehkä muille läpikotaisin tuttuja. Suositukseni lienee siis sopivin samankaltaisen dekkarihistorian omaavalle lukijalle.
PoistaJihuu, tuuletan täällä sille, että Jori pidit tästä ja että Paulakin on innostunut ja Susalla on Elävien kirjoihin jo lainassa. Se on todella hyvä kirja. Ei yhtä toimintapainotteinen, mutta tapahtumia piisaa siinäkin.
VastaaPoistaJäin miettimään sitä, mitä Jori sanoit takakannesta ja kustantajan esittelystä. Kilpeä tuodaan esille perinteisenä dekkaristina, vaikka minusta hänen otteensa on paljon laajempi ja näin ollen annettavaa on muillekin kuin genren suurkuluttajille. Ehkä markkinavoimat suuntaavat huomionsa dekkarinystäviin ja ajattelevat, että muita on turha edes yrittää?
Takakannen teksti on haasteellinen kirjoitettava, kun tilaa on kovin rajallisesti ja siinä pitäisi saada kirja myytyä lukijakandidaatille. Koska siinä vaiheessa kirja on jo ihmisen kädessä, niin voisi ajatella käden yleensä kuuluvan dekkarien ystävälle ja tekstinkin suunnitella sen mukaan.
PoistaKustantajan esittelyssä taas on tilaa juuri sen verran kuin tarvettakin ja siinä voisi yrittää kosiskella muitakin kuin dekkarifaneja.