Valhe & viettelys - Tarinoita pettämisestä
Helsinki-kirjat 2011, 184 sivua.
Valhe & viettelys sisältää kahdeksan novellia eri kirjailijoilta. Yhdistävä teema on nimen mukaisesti pettäminen, mutta ei pelkästään parisuhdemielessä. Esimerkiksi Pasi Ilmari Jääskeläisen novelissa Kirje Lethelle on pettäjänä päähenkilön muisti. Hän kärsii erikoisesta muistisairaudesta, jonka seurauksena hän ei muista menneitä tapahtumia kuin parin tunnin päähän, mutta sen sijaan "muistaakin" tulevaisuuden. Seurauksena on varsin erikoinen asetelma eritoten kun kaksi tällaista potilasta kohtaa. Kyllähän se muisti kieltämättä pettää, mutta päällimmäinen teema on eittämättä siinä erikoisessa muistamisessa.
Tommi Liimatta oli minulle entuudestaan tyystin tuntematon kirjailija. Hänen novellissaan Venenäyttely on pääosassa muutama alakoululaispoika 80-luvulla. Olen itse ollut juuri samanikäinen samana aikana, ja Liimatta onnistuukin verestämään aivan tavallisia muistoja todella mahtavalla tavalla. Tytöille tämä luultavasti on vierasta tekstiä, mutta kaupunkilaispojille sitäkin tutumpaa. Liimatan nimi nousi kertaheitolla lukulistalleni.
Tuija Välipakan novelli Itkevä Samettiruusu on on teemaltaan sitä tavallista parisuhdepettämistä, mutta mukana on myös pariskunnan tytär, ja asetelma muodostuukin virkistävän yllätykselliseksi.
Oikeastaan vain Tiina Raevaaran tarina meni minulta yli hilseen, muut olivat keskenään mukavan erilaisia ja arvatenkin kirjoittajiensa näköisiä. Tälle väitteelle minulla ei tosin ole tukea kuin Lymin ja Jääskeläisen kohdalla, ja vain yhden kirjan verran kummaltakin. Ihan mukavaa luettavaa tämä oli, mutta väistämättä vain välipala, kuten novellikokoelmat kaikessa lyhyydessään tuppaavat olemaan.
Pettämistarinoita ovat lukeneet myös Maria, Jenni S., Susa ja Linnea.
Tämä onkin ollut yllättävän paljon esillä blogeissa, ja hyvä niin. Pidän jo periaatteesta tällaisista hyvien kirjoittajien antologioista yhdistävällä teemalla.
VastaaPoistaAion lukea tämän itsekin pian ja palaan lukemaan juttusi sitten paremmin uudelleen.
Jori, pakko on sanoa että kyllä tuo Venenäyttelyn meininki tytöillekin meni läpi. Tai minulle ehkä siksi koska pyörin enemmän veljeni kaveripiirin kanssa mutta yhtä kaikki. ;)
VastaaPoistaTuo Itkevä Samettiruusu oli mielestäni aika huikea; minä luulin ensin että siinä oli sitä perinteistä mutta jokin jäi kaivertamaan, luin uudestaan ja eipäs ollutkaan. Väärinkäsitystä toisen perään, mahtavaa.
Kiva lukea tästä myös mieslukijan mielipide, välipalahan tämä aika lailla oli mutta virkistävä sellainen!
Kiinnostavalta kuulostaa. Paitsi se Liimatta-osuus, ei taida olla minun teekuppini...luin häneltä Muovikorvon enkä päässyt ollenkaan mukaan, pidin sitä vain outona. Mutta en varmasti olekaan hänen kohderyhmäänsä, joten ehkä emme Tommin kanssa ota tästä paineita.
VastaaPoistaKaroliina: tervetuloa takaisin jo näin ennakkoon!
VastaaPoistaLinnea: Venenäyttelyssä minua alkoi ihmetyttää se, että ovatko pojat joka paikassa noin samanlaisia? Oli helppo kuvitella tapahtumapaikaksi oma lapsuudenympäristönsä, ja niin se arvatenkin on muillakin, vaikka Liimatta itse on tietääkseni kotoisin aivan eri puolelta maata.
Arja: Jos minun lyhyt arvioni sai kinnostumaan, niin uskallan rohkaista lukemaan. Minusta Lymikin onnistui tässä paremmin kuin romaanissaan.