Arto Salminen: Lahti
WSOY 2004, 173 sivua.
Lahdessa kulkee rinnakkain kaksi tapahtumaketjua. Ensimmäisessä kolme varusmiestä lähtevät vapaaehtoisina salaperäiseen parin päivän tehtävään, josta he eivät saa virallisesti tietää tai muistaa mitään. Jossain ei-missään, on joukko kantahenkilökuntaa ja 40 sikaa. Siat nukutetaan ja niitä ammutaan erilaisilla kivääreillä tarkkaan valittuihin paikkoihin, ja sitten uhrit viedään kenttäsairaalaan hoidettaviksi. Iltanuotiolla upseerit käyvät keskustelua mm. siitä, miten Suomi nykypäivänä puolustautuisi Venäjän hyökätessä. En tiedä onko idea Salmisen oma, mutta varsin kiinnostavalta se kuulostaa. Samoin näkemykset puolustusvoimien ydinosaamisalueesta.
Toisessa tapahtumaketjussa on pienyrittäjä, jonka viimeisin bisnes on ranskalaisten lämpöpuhaltimien maahantuontia. Firma on epätoivoisen pahoissa vaikeuksissa, ja tapahtumat kuvaavatkin viimeisiä keinoja saada pidettyä pää pinnalla edes seuraavaan viikkoon asti. Yrittäjän ovat ajaneet ahdinkoon suuret keskusliikkeet. Joka puolella on prismoja ja citymarketteja, jotka massallaan ja tehokkaalla logistiikallaan kuristavat ympärillä rimpuilevat ketjuttumattomat pienkaupat kuoliaaksi. Salminen esittää myös toisen pienyrittäjän ja näkemyksensä siitä, millaisin keinoin on mahdollista pärjätä joten kuten. Päivänvaloa ne eivät kuitenkaan kestä.
Olen aiemmissa arvosteluissani ylistänyt Salmista jo neljä kertaa, ja Lahti ansaitsee aivan samanlaisen suitsutuksen. Voisin yrittää keksiä uusia ylisanoja, mutta mitä se hyödyttää? Salminen yksinkertaisesti pitää tasonsa kirjasta toiseen, ja löytää yhä uusia yhteiskunnallisia asioita ruodittavaksi. Sen voisi kyllä mainita, että Salmisen runolliset ilmaukset tuntuvat lentävän yhä paremmalla vauhdilla tuotannon edetessä. Selvästi hän on siinä löytänyt oman tyylinsä, jonka kaltaista en muiden kynästä ole vielä nähnyt. Tommi Liimatalla oli Nilikissä jotain samansuuntaista, mutta muita ei tule mieleen.
Alkaa tulla haikea mieli, kun on enää yksi jäljellä. Ikävä tulee.
Kanssatykkääjien linkitkin ovat jo tuttua tavaraa: Salla, Booksy ja Janne.
Muistelen sinun sanoneen useasti, ettet lue ikinä kirjoja uudelleen. Mitä luulet, olisivatko nämä Salmisen kirjat sellaisia joita voisit lukeakin joskus uudestaan?
VastaaPoistaHyvin muistettu ja aavistettukin! Olen tarkoituksella hankkinut kaikki Salmiset (tosin kaksi vanhempieni kirjahyllyyn :), koska kuvittelen tosiaan että voisin niihin palatakin uudestaan. Nopealukuisuus on yksi elementti, joka auttaa siinä, ja toisaalta tuon ilmaisun kehittymisenkin näkee kunnolla vasta uusintakierroksella.
VastaaPoistaHaikeissa tunnelmissa olen minäkin, snif. Vain yksi enää ja se on sitten siinä. Mutta kuvittelisin, että näitä voisi lukea uudestaankin. Pitänee alkaa zoomailla verkkoantikkaa, jospa sieltä löytyisi se kuuden kirjan setti =)
VastaaPoistaJaa jaa, jokohan ois uskottava ja kokeiltava? Jostain syystä en ole ollut koskaan edes lähellä Salmisen kirjoja.
VastaaPoistaBooksy: Se kuuden kirjan setti olisi hieno, minun kirjani ovat erillisiä, ei näyttäisi hienolta vaikka olisikin omassa hyllyssäni :)
VastaaPoistaKirsi: Yhden voi aina kokeilla! Aikaa ei pahimmillaankaan mene hukkaan paljon, ja yhdestä tiedät täysin, pidätkö vai et. Välinpitämättömyys ei ole vaihtoehto.