Pentti Haanpää: Noitaympyrä

Pentti Haanpää: Noitaympyrä 

SKS 1994, alkup. 1956 

Sivuja: 161 

Haanpää oli minulle nimenä tuttu, mutta en oikein osannut yhdistää sitä mihinkään. Noitaympyrä on tullut vastaani ainakin Hesarin klassikkoautomaatista, mutta siitä on aikaa jo vuosia. En enää muista mistä Haanpää nyt nousi mieleeni, mutta luettuani Noitaympyrän ilmestyneen vasta reilut 26 vuotta valmistumisensa jälkeen, nousi mielenkiintokin kummasti. Niin, kaikki kielletty kiehtoo, kuten sekin, miksi kirja on aikanaan kielletty. Käsittääkseni mikään virallinen taho ei tätä ole kieltänyt, vaan kustantamot eivät vain ole uskaltaneet ottaa sitä julkaistavakseen.

Noitaympyrän päähenkilö on tukkijätkä Pate Teikka, joka yrittää elättää itsensä kuten parhaiten taitaa ja pohtii siinä sivussa maailmanmenoa. Kirja on siis alun perin valmistunut aivan 1930-luvun alussa, jolloin talous on ollut heikonlaisissa kantimissa. Niinpä Patekin joutuu taivastelemaan sitä, miten työtä ei kertakaikkiaan löydy kaikille, vaikka hakija olisi aivan pätevä ja ahkerakin. Toisaalta jos työtä sattuu saamaan, niin palkka on niin kehno, että työmies saa juuri sillä itsensä pidettyä hengissä, mutta säästöön tai perheen elättämiseksi siitä ei riitä.

Kirjan arkaluonteisuus tulee nopeasti ilmi, kun Pate alkaa pohdiskella ruoan ja varallisuuden jakautumista. Miksi joillekin annetaan yli tarpeen ja toiset joutuvat näkemään nälkää? Miksi jossain päin maailmaa viljaa riittää poltettavaksi asti - kuten hän kuuli jossain tehdyn hinnan nostamiseksi - ja toisaalla sitä ei saada kasvatetuksi tarpeeksi. Miksi köyhät saavat tehdä aina vain lisää lapsia niin paljon kuin lystäävät, vaikkeivät pysty ruokkimaan entisiäkään?

Kirjan kantaaottavuus on ilmiselvää, ja kieltämättä väriltään sellaista, ettei moinen ole noihin aikoihin ollut vallanpitäjien suosiossa. Itse en pidä tippaakaan siitä ajatuksesta, että oppositio saa olla ainoastaan hiljaa tai tulla mukiloiduksi ja kyyditetyksi itärajan taakse, mutta monien suomalaisten mielestä sekin ilmeisesti oli mitä mainioin keksintö. Eikä pelkästään suomalaisten.

Noitaympyrän kirjalliset ansiot kohdistuvat lähinnä Haanpään käyttämään kieleen, joka on eittämättä taitavaa. 80 vuotta näyttää pitkältä ajalta, sillä jouduin etsiskelemään useammankin sanan merkitystä. Tarina ja juoni ei ole kummoinenkaan, lähinnä se on vain olemassa, jotta Teikan elämänvaiheet saadaan sidottua yhteen ja luotua mielikuva siitä, ettei Suomessa ole kaikille työmiehille tilaa.

Haanpää on edelleen kiinnostava kirjailija, vaikken häneen ikihyviksi ihastunutkaan. Ainakin aion vielä lukea häneltä jonkun novellikokoelman, sillä niiden kirjoittajana hänet on mainittu taitavammaksi. Kenttä ja kasarmi olisi jo lainassa, joten yksin tein sen voisi lukeakin. Se kaiketi oli juuri se kirja, jonka perusteella Haanpää joutui pannaan.