Albert Camus: Sivullinen
Suomennos: Kalle Salo
Otava 2010, 160 sivua.
Lukion äidinkielenopettajani antoi meille abeille listan 28 kirjasta, jotka kannattaisi lukea jossain vaiheessa, ja Sivullinen on yksi niistä. Olen joskus kauan, kauan sitten lukenut Ruton, pääasiassa siksi, että se oli vanhempieni kirjahyllyssä ja nimi kiehtoi minua vuosien ajan ennen kuin vihdoin luin sen. Silloinkin luin sen sellaisenaan jääden tyystin paitsi kaikesta vertauskuvallisuudesta, mikä olisi varmasti parantanut lukukokemusta.
Sivullisen takakannessakin mainitaan romaani monitulkintaiseksi, mikä tuntuu hieman lannistavalta, sillä en ole kokenut olevani kovin hyvä oivaltamaan vertauskuvallisuuksia oikein. Senpä vuoksi lähdin lukemaan tätäkin ihan sellaisenaan liikoja pohtimatta. Jos jotain hoksaan, niin se olisi vain plussaa.
Kirjan juoni on yksinkertainen (ja kerrottu jopa takakannessakin): päähenkilö, Mersault, on noin 29-vuotias algerianranskalainen mies, joka tulee tappaneeksi miehen ja tuomitaan kuolemaan. Tapauksen tutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana hän ei näytä puolustautuvan lainkaan, vaan toteaa tyynesti kaikkien todistajien lausuntojen pitävän paikkansa. Suuri osa kirjasta kuluu edeltävien tapahtumien kuvaukseen, jotta lukija voisi muodostaa oman käsityksensä oikeuden toteutumisesta.
Tämä teksti on kopioitu osoitteesta http://kaikenvoilukea.blogspot.fi
Mitään mainittavampaa monitulkintaisuutta en itse hoksannut, mutta sen sijaan oikeudenkäynnistä nousi esiin hyvällä ja pahalla filosofointi. Syyttäjä maalaili Mersaultista kuvaa pahan ruumiillistumana, koska tämä oli suhtautunut niin välinpitämättömästi äitinsä kuolemaan, eikä toisaalta ollut osoittanut katumusta tekemästään tapostakaan. Voitiinko Mersaultin pahuus päätellä näiden yksittäisten seikkojen perusteella? Ja edelleen: voivatko hyvät ihmiset tehdä pahoja tekoja? Entä tekevätkö pahat ihmiset pelkästään pahaa? Jos tuomio yhdestä teosta langetetaan pääasiassa sen perusteella miten henkilö on toiminut toisessa yhteydessä, on tuomioistuimen mielestäni kyettävä vastaamaan noihin hyvää ja pahaa koskeviin kysymyksiin.
En pahemmin syttynyt tästä kirjasta, mutta uskon silti helposti, että joku toinen voi nimenomaan haltioitua siitä mainitusta monitulkintaisuudesta. Ylipäätään tällaiset teokset vaatisivat useamman lukukerran, eikä se taas ole minua varten. Minulle olisi selvästi mieluisampaa, jos samojen kansien välissä tarjottaisiin niitä tulkintavaihtoehtoja ja pohdintaakin. Sillä tavalla kirjan voisi jälleen lukea kerran alusta loppuun, pohtia pohdinnat ja siirtyä eteenpäin. Nyt siirryn kyllä eteenpäin, mutta vain vaillinainen kokemus mukanani.
Mielenkiintoinen kirjan aihe ainakin minusta; ihmisen pahuuden pohdinta kun on sen verran universaalia, että kaikki sen teemaiset kirjat tullee jossain vaiheessa luettua.
VastaaPoistaMutta asiaan: et haluaisi tätä 28 kirjan listaa jakaa meille muillekin, jos se sinulla edelleen on tallella?
(Heh, hauska sanavahvistus: bulcide. Minkähän kuolemaan tässä viitataan?) ;)
Olen tämän lukenut, mutta siitä on sen verran aikaa etten enää muista kirjaa kovin hyvin. Muistan kuitenkin, että luin sen hyvin intensiivisesti ja minusta kirja oli kiinnostava.
VastaaPoistaMinunkin uteliaisuuteni heräsi tuohon opettajasi listaan?
Opettajan lista löytyy nyt tuolta ylempää taikasanojen "Jussin ventti" alta.
VastaaPoistaMielenkiintoinen lista tuo, hienoja klassikoita! Minkä ajattelit lukea listalta seuraavaksi?
VastaaPoistaItse inhosin Sivullisen alkua, mutta lopulta siitä tuli yksi lempikirjoistani.
Kuten listalta huomaa, on sen lukeminen edennyt kovin verkkaisesti, eikä minulla toisaalta ole mitään tarvetta saadakaan sitä nopeasti valmiiksi. Hessen Arosuden ehdin kertaalleen jo aloittaakin vain huomatakseni, että kirjasta puuttuu heti alkusivuilta yksi lehti. Niinpä päätin siirtää lukemisen toiseen kertaan, kunhan muistan lainata ihan kokonaisen kappaleen. Se lienee seuraavana vastassa tuolta listalta.
VastaaPoistaHyvä kirja! Teoksen näkökulma elämään ja koko maailmankaikkeuteen on hyvin kiehtova. Romaanissa herätetään ajatus elämän merkitsemättömyydestä. Ihminen on vain sivullinen, joka seuraa elämänsä tapahtumia vierestä, ja mitä tahansa tapahtuukin, sillä ei lopulta ole mitään väliä. On samantekevää kuolleeko nyt vai 20 vuoden päästä, sillä lopputulos on sama. Kirjan filosofia on synkkä mutta silti lohduttava, olemisen absurdius saa kuolemankin tuntumaan pieneltä merkitsemättömältä asialta. Tämä kirjan ajatus selvisi lukijalle päähenkilön elämänasenteen, ajatuksien ja toiminnan kautta.
VastaaPoistaEn oikein osaa arvostaa mitään tuollaiseen nihilismiin kannustavaa. Olisikin parempi ajatella, että päämäärä ei ole olennainen, vaan matka, jolla sinne päästiin. Jokaisen omassa subjektiivisessa katsantokannassa niin onkin, sillä se matka on KAIKKI, sen ulkopuolella ei ole mitään, ei edes lopputulosta.
PoistaSamaa mieltä, en itse koe elämää mitenkään merkitsemättömänä. Kuitenkin teoksen välinpitämätön asenne teki kirjasta hyvin kiinnostavan, välillä on mukavaa ajatella asioita täysin itselle uudella tavalla. Kirjaa lukiessa pystyi hyvin ymmärtämään kirjailijan ajatukset siitä, miten oma elämä voi tuntua vain sivusta katsomiselta, vaikkei itse niin ajattelisikaan.
PoistaTuli vastikää luettua. Itselle nousi tekstistä ajatus kenties kirjan kirjoittamisajankohdalle ominaisemmasta, mutta jossain määrin varmaan myös nykyäänkin relevantista muiden mielikuvien/näkemysten varassa olemisesta, sekä siitä miten yhteiskunta pyrkii valvomaan normeja. Olit sitten itse asioista mitä mieltä tahansa, jos muiden mielikuva sinusta on jotain muuta, tai sinut marginalisoidaan, voivat ponnistelut olla turhia. Tuntui, että useat kirjan henkilöt pyrkivät löytämään Meursaultista jotain 'tuttua', tai normaalia, sitä löytämättä. Näin hänet tuomittiin mahd. osittain 'outoudensa' vuoksi.
VastaaPoistaTuo on kyllä hyvä huomio. Meursaultin oletettu pahuushan liittyy vain siihen, ettei hän halua näytellä surua äitinsä kuolemaa tai katumusta tekoaan kohtaan. Selväähän on se, että hänen odotetaan ainoastaan näyttävän joltain, yhdentekevää on se, mitä hän oikeasti ajattelee. Eli tuomio tulikin rehellisyydestä.
Poista