tiistai 28. toukokuuta 2013

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi 
Kansi: Taru Staudinger 
Teos 2012 
Sivuja: 220 

Luin Uschanovin Suuren kaalihuijauksen kaksi vuotta sitten ja puuduttavasta alusta huolimatta tykästyin kirjaan niin paljon, että tämänkertaista kirjaa odottelin jo innolla. Kirjaston varausjonon pituudesta päätellen en ollut ainoa innostunut. On ilahduttavaa nähdä, että tällaisiakin kirjoja jonotetaan. Vaikka kyse ei olekaan kaikkein kevyimmästä kirjallisuudesta, niin viihdyttävää se voi silti olla.

Kirjan nimi kuvaa sisältöä hyvin, sillä Uschanovin tarkoituksena on selvittää, onko olemassa joitain kansallisia erityispiirteitä, jotka toisaalta olisivat yleisiä suomalaisille, mutta jotka toisaalta puuttuisivat muilta kansoilta, lähimmätkin naapurimme mukaanlukien. On selvää, että mitä kauempaa vertailukohde otetaan, sitä suurempi on myös joukko se joukko, johon vertailtava näyttää kuuluvan. Jos esimerkiksi verrataan suomalaisia kaikkiin nisäkkäisiin, niin yhdistävänä joukkona on (ainakin useimpien kohdalla) ihmisyys. Suomalaisten vertaaminen johonkin kaukaiseen maahan tuo todennäköisesti esiin lähinnä eurooppalaisia piirteitä, ja vasta silloin kun verrokkina on vastaavanlaiseen länsimaiseen kulttuuriin kuuluvia kansoja, nousee esiin erityisesti suomalaisia piirteitä.

Toki näitä suomalaisia erityisominaisuuksia löytyy roppakaupalla, mutta ne eivät välttämättä olekaan niitä samoja, joita äkkiseltään voitaisiin kuvitella. Tai voi olla, että ne jopa pitävät paikkansa, mutta onkin niin, että useat muutkin kansat liittävät samat ominaisuudet itseensä, vaikka suomalaisessa ajattelutavassa juuri niitä käytettäisiinkin verrokkeina. On mielenkiintoista nähdä, miten jo suomen kieli luo joitain ilmiöitä, ja on toisaalta paljon vahvempi yhdistävä tekijä kuin yhteinen kieli yleensä, sillä suomea käytetään vain yhdellä yhtenäisellä tavalla esim. yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Kirja on jaettu kolmeen lukuun, joista ensimmäinen käsittelee Suomen erityisluonnetta, toinen taloutta sekä hyvinvointia ja kolmas suomalaisten suhdetta historiaan. Omasta mielestäni lukujen sisältö vastaa kirjan otsikkoa edetessään yhä vähemmän. Ensimmäinen luku on täyttä tavaraa, ja tuntuu hyvin perustellulta. Toinen  on myöskin epäilemättä asiaa, mutta toisaalta se on asiaa aiheesta, joka jo yksinään rajaa tarkasteltavien maiden joukon melko pieneksi. Kolmas puolestaan käsittelee hyvin mielenkiintoisia ja viihdyttäviä aiheita, mutta olen melko skeptinen sen suhteen, miten hyvin ne kuvaavat juuri suomalaisia yleensä. Esim. siitä olen varma, että muuallakin on erehdytty asioiden vuosiluvuista ja jopa -kymmenistä, eivätkä asioiden tapahtumisvauhteihin liittyvät harhatkaan liene meidän yksinoikeutemme. Tai ehkä tarkoitus olikin hieman lievittää tuskaa: koska useimmat kolmannen luvun asioista oval luonteeltaan negatiivisia, niin loppua kohti nouseekin yhä enemmän esiin se, miten samoihin "mokiin" syyllistyvät muutkin.

Kaikenkaikkiaan tämä on todella mainio kirja, eikä sen lukeminen varmasti tee pahaa kenellekään suomalaiselle. Ainakin kaikkien, jotka tekevät tai ovat aikeissa tehdä yleistyksiä suomalaisista, kannattaisi se lukaista.

6 kommenttia:

  1. Kiitos arviosta, tosi mielenkiintoisen kuuloinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidättäydyin tarkoituksella antamasta esimerkkejä, muuten tämä olisi luultavasti ollut vieläkin kiinnostavampi. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  2. Suuret kiitokset tästä. Hieno arvostelu, josta pidin kovasti. Ja – ehkä hieman paradoksaalisesti – kiitokset erityisesti siitä, ettet antanut yhtään esimerkkiä. Kirja nimittäin ei tyhjene mihinkään yksittäisiin tekstikohtiin, vaan kaikella sen sisältämällä on tarkoitus olla suurin piirtein sama painoarvo. Jotkut yksittäiset pienet pätkät ovat saaneet useilta muilta arvostelijoilta niin suhteettoman suurta huomiota muun kirjan kustannuksella, että olisin suoraan sanoen jättänyt ne pois kokonaan, jos olisin tiennyt ennalta.

    Tuohon kolmatta lukua koskevaan kommenttiisi on oma epäsuora vastaukseni kirjan alaluvun "Vertailua: Suomi vastaan Iso-Britannia" ensimmäisessä kappaleessa (s. 141–142). Suomen ero muihin maihin ei siis väittämäni mukaan ole siinä, että Suomi on poikkeuksellisen historiaton maa. Vaan siinä, että se on sellainen, vaikka tärkein niistä syistä, jotka muiden Euroopan maiden historiattomuutta selittävät, puuttuu Suomesta. (Ja lähes ainoana toisena Euroopan maana Britanniasta, jonka ottamista vertailukohteeksi perustelen juuri tällä seikalla.) Sen voi tietysti kyseenalaistaa, kestääkö selitykseni tässä kohtaa niin suuren painon kuin asetan sen päälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selityksesi kuulostaa hyvältä, ja joudun tunnustamaan sen päässeen livahtamaan minun huomioni ohi kokonaan. Kyse lieneekin enemmän siinä, että kolmatta lukua leimasivat enemmän juuri ne hauskat yksityiskohdat, jotka samalla ryöväsivät huomion puoleensa. En siis olisi halunnut senkään luvun olevan mitenkään erilainen, ja nyt vielä vähemmän, kun se kerran on perusteltu.

      Täytyy vielä mainita, että esseet eivät ole ylipäätään kuuluneet lukemistooni, mutta luonnehdintasi innosti minut hankkimaan Pekka Suhosen Delfiinin. Nyt vain odottelen sitä saapuvaksi.

      Poista
    2. Mahtavaa! Itse olen jo monien vuosien ajan ostanut Delfiinin pois aina, kun se on jossain tullut vastaan, ja lahjoittanut sitä ihmisille vuolaiden kehujen kera. Onneksi sen saatavuus on hyvä ja hinta vastaavasti halpa: painos oli suuri, koska ilmestymisvuonnaan 1973 se oli kustantajansa Otavan joululahjakirja sidosryhmilleen.

      Poista
    3. Hitsi, nyt alkoi kirja kiinnostaa entisestäänkin, tuo historiattomuus ja sen syy(t) nimittäin, mistä on kyse? (Ei tarvitse vastata, etsin kirjan käsiini ensi kuussa.)

      Poista