Kari Enqvist: Valo ja varjo
Kansi: Sanna Sorsa
WSOY 2000
Sivuja: 135
Tietääkseni ja muistaakseni en ole ikinä lukenut kirjaa, joka koostuisi pelkistä esseistä. Vastikään lukemassani kirjassa Miksi Suomi on Suomi Tommi Uschanov onnistui kuitenkin puhumaan esseekirjoista niin innostavaan sävyyn, että marssin oikopäätä kirjastoon kyseisen hyllyn kohdalle. Tietenkään juuri niitä samoja kirjoja ei ollut saatavilla, joten päädyin valitsemaan pehmeän laskun: Enqvistiä olen lukenut useamman kirjan ennenkin, ja kenties osaisin jopa nähdä eron hänen esseidensä ja muiden kirjojensa välillä.
Valo ja varjo koostuu 13 kirjoituksesta, joita ei esipuheen mukaan ole muualla julkaistu. Samoja aiheita Enqvist on kylläkin käsitellyt, eikä selvästikään saanut niistä tarpeekseen vielä tässä kirjassa, sillä tunnistin valtaosan muista kirjoistaan. Hänellä on ollut tapana rönsyillä tekstissään, paikoitellen harhapolut ovat eksyneet melkoisen kauaskin käsiteltävästä aiheesta. Sama mielikuva pysyy yllä esseissä, mutta näissä harhailu on ymmärrettävämpää ja anteeksiannettavampaa, koska aihetta ei ajattele niin tiukasti määritellyksi.
Minulle tämä kirja oli selkeästi välipala. Ilman muuta siinä tuli paljon uuttakin, mutta aiheet tuntuivat jo käsitellyiltä. Myöhemminhän hän on käsitellyt niistä useita paljon perinpohjaisemmin, kun tässä on ollut kyse enemmänkin ajatuksen avauksesta. Toisaalta saan jälleen syyttää vain itseäni: jos lukisin kirjat kronologisessa järjestyksessä, olisi kokemus aivan toisenlainen.
Ensikosketuksena esseisiin tämä oli aivan mukiinmenevä, ja seuraava kokoelma onkin jo vauhdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti