maanantai 8. huhtikuuta 2013

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden Viemää 
Suomennos: Jaana Nikula 
Like 2013 
Sivuja: 298 

Olen aiemmin lukenut Niemeltä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, mutta se tapahtui aikana jolloin blogi oli vasta ajatuksen asteella. Veden viemää puolestaan päätyi luettavakseni Liken lähetettyä arvostelukappaleen. Jostain syystä en oikein innostunut siitä pelkän takakannen kuvauksen perusteella, koska odotin sisällöltä jotain muuta. Jotain vaikeammin lähestyttävää. Sen vuoksi olikin iloinen yllätys, kun kirja olikin varsin suoraviivainen.

Pohjois-Ruotsissa Luulajanjoen vesistö alkaa monta sataa metriä merenpinnan yläpuolelta, ja matkan varrella on toistakymmentä patoa vesivoimaloineen. Jos niistä ylimmäinen sattuisi murtumaan, niin tuloksena olisi mitä todennäköisimmin hillitsemätön tulva-aalto, joka rikkoisi jokaisen tielleen osuvan padon yksi kerrallaan ja jatkaisi matkaansa yhä suurempana aina merelle saakka. Matkan varrella se huuhtoisi mennessään kaiken, mitä suinkin tielle osuisi. Tuhovoima ilmeisesti vetäisi hurjille tsunameillekin vertoja. Mikäli tosiseikkoihin tutustuminen kiinnostaa, niin kannattaa vilkaista Kirsin bloggauksen pohjustus aiheesta.

Veden viemää on katastrofikirja, ja tässä vaiheessa lienee jo selvää, että edellä mainittu pato tosiaan murtuu. Kirjailija on ottanut joitain vapauksia kärjistääkseen tilannetta vieläkin pahemmaksi kuin todellisuudessa olisi odotettavissa, mutta myös lähestymiskulma on erilainen. Niemi kuvaa tapahtumia seitsemän ihmisen silmin, joiden kertomukset vuorottelevat vähä vähältä kappale kerrallaan. Tapa on erittäin onnistunut, ja jännitys pysyy yllä aivan viimeisille sivuille saakka. Katastrofikirjan kohdalla kun ei kenenkään kohtalo ole ennalta mitenkään selvä, kenenkään ei "tarvitse" olla hengissä loppuratkaisua tai jatko-osaa varten. Niinikään surkea kohtalo tai säälipisteetkään eivät riitä pelastamaan ketään.

Käsitellyt henkilöt on valittu kiinnostavasti kuvaamaan sitä, miten eri tavoin ihmiset toimivat hädän hetkellä. Joku ottaa asiakseen pelastaa oman nahkansa hinnalla millä hyvänsä, toinen haluaa edesauttaa yhteistä hyvää pelastamalla muita ja kolmas yrittää saada tilanteesta henkilökohtaista hyötyä. Joku sivuhenkilö taas jaksaa nillittää naapurin ikkunaruudun rikkomisesta, vaikka koko talo tuleekin huuhtoutumaan veden mukana tiehensä muutaman tunnin kuluessa.

En yhtään ihmettele, että tämän julkaisemisen jälkeen on Ruotsissa patoturvallisuuteen ja pelastussuunnitelmiinkin panostettu aivan uudella innolla. Kirja jättää hienostelut väliin ja vie lukijan kylmästi mukanaan.

4 kommenttia:

  1. Hyvä tuo loppukommenttisi ja niin totta!

    Mulla on karsea kirjasuma täällä, mutta pyrin naputtelemaan arvion tästä tällä viikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun on pakko pitää itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa arviot viimeistään seuraavana päivänä, muuten tiedän niiden unohtuvan kokonaan. Aiemmin tein jopa niin, että kirjoitin AINA heti kirjan luettuani.

      Poista
  2. Yhdyn jokseenkin kaikessa edellliseen arviontiin. Pidin kirjasta ja tulen lukemaan sen toiseenkin kertaan.Pari huomiota: kirjassa esiintyvä Saab ei ole valmistettu Linnavuoren tehtaalla joka on Nokian Siurossa, vaan Uudessakaupungissa. Keksin tulvaruno Torniojoen tulvasta kannatta lukea. Löytyy verkosta.
    Kiitos sivustasi, löysin sen äsken ja onpas se mieleenkiintoinen!

    VastaaPoista