lauantai 19. tammikuuta 2013

Maarit Korhonen: Koulun vika?

Maarit Korhonen: Koulun vika?
Kansi: Karstein Volle
Into Kustannus 2012 
Sivuja: 128 

Koulun vika? on pamfletti. Se esittää yhden opettajan puolustuspuheenvuoron sitä yleislaatuista ajatusta vastaan, että vähän kaikki mahdollinen kaadetaan koulun syyksi. Mitään erityistä syytöstä ei nosteta esiin, vaan Korhonen tyytyy luettelemaan esimerkkejä siitä, mitä ihan tavallisessa alakoulussa arkisin tapahtuu. Esitellyt henkilöt ovat kuvitteellisia, mutta tapahtumat juttujen taustalla totisinta totta.

Kolmasluokkalaisen isänä minäkin olen luonut mielessäni jonkinlaisen luulokuvan siitä, mitä tyttäreni koulupäivässä tapahtuu. Asioita tuppaa kuitenkin ajattelemaan melko kapeakatseisesti vain oman lapsensa näkökulmasta. Tietenkin kaikki ovat erilaisia, mutta sitä ei osaa automaattisesti ajatella, eikä varsinkaan sitä, että opettajan on otettava huomioon ihan jokainen, kaikki ääripäätkin ja vielä joka ikinen päivä.

Kirjan jutut ovat varsin lyhyitä, ja monet ovat hauskojakin. Valitettavasti se ei ole koko totuus, eikä siinä tietenkään olisi aihetta pamfletiksi asti. Kääntöpuoli onkin sitten surullista luettavaa, ja toisaalta vihastuttavaa. Joidenkin lasten kotiolot eivät käy kateeksi. Vanhemmat voivat tehdä hallaa yhtä hyvin laiminlyömällä kuin vaatimalla kohtuuttoman paljonkin. Opettajalla ei ole paljonkaan mahdollisuuksia puuttua siihen, jos vanhemmat eivät kykene kunnolla huolehtimaan edes itsestään, saati sitten lapsistaan. Ja sekin voi toteutua niin elitistiuraohjuksen kuin sekakäyttäjänkin kohdalla. Vihastus puolestaan nousee lähinnä niistä asioista, jotka olisi hoidettavissa, mutta esteenä on vain jokin typerä sääntö. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisen oppilaan kerrottiin pakotetun käymään "suomi toisena kielenä" -tunneilla, vaikka suomi oli todellisuudessa hänen ensisijainen kielensä, hän ei tahtonut ymmärtää "ensimmäisen" kielen opettajaansa lainkaan ja niin oppilas itse kuin hänen vanhempansakin olisivat halunneet hänet ihan tavallisille tunneille muiden joukkoon. Typerää.

Tämän pamfletin voi lukea toisaalta keskustelunavauksena, mutta toisaalta se on valaisevaa luettavaa ihan kaikille jotka ovat koulun kanssa tekemisissä. Suosittelen siis sekä nykyisten että tulevien koululaisten vanhemmille. Niille puolestaan, jotka ovat jollain tavalla päättämässä koulujen asioista, asettaisin tämän pakolliseksi. Pakolliseksi ilman mitään poikkeuksia, sillä tehdäkseen valistuneita päätöksiä on pakko tietää, millaista koulun arki on.

12 kommenttia:

  1. Hyvä lukuvinkki. Olen aikuiskouluttaja mutta teen vapaaehtoistöitä peruskoulussa maahanmuuttajataustaisten oppilaiden apuna (Punaisen ristin läksyHelppiprojekti) sekä vedän Facebookissa Vapaaksi kiusaamisesta - ryhmää. Noita koulua pohtivia kirjoja ja kirjoituksia ja mietintöjä on alkanut ilmestyä ihan solkenaan... se on loistavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin kertoo jotain, että aiheesta kirjoitetaan. Ihan kaikki ei varmasti keskity ylistämään sitä, miten hienosti asiat ovat.

      Poista
  2. Hui, hivenen pelottaa lukea tämä kirja tulevan ekaluokkalaisen äitinä. Aion kuitenkin ehdottomasti lukea. Minäkin toivon, että päättäjätkin lukisivat tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei syytä pelkoon, hyvä kirja tämä on vanhemmillekin!

      Poista
  3. Minulla tämä on lukulistalla ja odotan lukemista kovasti.

    Itse haaveilin joskus opettajan ammatista. No voin kertoa, että romantisoidut haaveet ovat ajat sitten murskautuneet eikä ajatuksena ole hakea töihin lähellekään kouluja. Sen verran on kyllä saanut kuulla tarinaa tuntemiltani opettajilta ja koulussa työskenteleviltä henkilöiltä, että nostan hattua niille, jotka siihen kykenee.

    Näitäkin on, että vanhemmat kyseenalaistaa opettajan, jolloin lapsi tekee saman. Eräskin opettaja oli yrittänyt saada rauhaa luokkaan, jossa yksi oppilas teki mielensä mukaan aivan mitä tahansa. Kun häntä pyysi istumaan takaisin omalle paikalle / olemaan hiljaa tms, niin tämähän totesin, että "et sä voi mitään tehdä, sä et saa edes koskee muhun" tai "sä oot ihan huono opettaja". Mitäs siinä sitten tosiaan tekee? Huoh.

    Ja en halua ketään syyttävällä sormella osoittaa, mutta itse päiväkodissa yli kaksi vuotta työskennelleenä sanon sen verran, että jo siellä näkyy kaikenlaista ongelmaa, jotka varmasti vain triplaantuvat kouluun mennessä. Ja usein on tilanteita, joissa vanhempien pitäisi katsoa kyllä omaa napaa muiden syyttämisen sijaan. Luojan kiitos kuitenkin suurin osa vanhemmista on huippuja!

    Mutta tämä on kyllä aihe, josta pitäisi puhua ja paljon enemmän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo opettajan kyseenalaistaminen on asia, johon tämän kirjan lukemisen pitäisi auttaa. Luulen kyseenalaistamisen lähtevän juuri siitä, että opettajuutta ja koulua tarkastellaan pelkästään oman navan näkövinkkelistä.

      Poista
  4. Asiallinen, tiivis bloggaus.
    ***
    Koulu on hiljalleen muuttunut. Uusi perustuslaki takaa perusoikeudet, joihin puuttuminen vaatii laintasoisen normin. Esimerkiksi koulu ei voi velvoittaa oppilaita pukeutumaan "normien mukaan", tai puuttumaan lävistyksiin ilman laintasoista normia. Koulun toimivalta ei ulotu lasten vapaa-aikaan. Koulussa olijat eivät ehkä ole hahmottaneet aina tätä. Ennen koululla oli mahdollisuuksia ohjata enemmän. Nykyiset ojentamis- ja kuripitomahdollisuudet ovat kirjattu koulumuojen lakeihin. Ojentamisesta ei voi valittaa, mutta kurinpitorangaistuksista voi valittaa esim. erottamisesta hallinto-oikeuteen, tämä on minusta oikeusvaltion yksi kulmakivistä.

    En ole katsonut torstain A-talkia, mutta vanhempia on ollut kuulemma käräjillä, oppivelvollisuus on pakollinen ja vanhemmilla on kasvatusvastuu.

    Tämä on keskustelu (oikeudet, velvollisuudet, keinot, mahdollisuudet ..), joka pitää käydä ja löytää oikeat menettelytavat.

    Vaikka tämä on (luultavasti) ansiokas kirja, se on opettajan näkökulma, on olemassa oppilaan, vanhemman, rehtorin, ja yhteiskunnan, sekä lainsäädännön näkökulma.

    Siitä olen samaa mieltä, että koulun arki ei ole kaikille selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan opettajan näkökulma, ja vain yhden opettajan. Rehtorin näkökulma on käsittääkseni jo aivan toisenlainen, niin olen ymmärtänyt kuultuani rehtoria parin vuoden aikana koulun johtokunnassa. Rehtori voisi hyvinkin kirjoittaa oman versionsa tästä kirjasta, ja se olisi varmasti yhtä kiinnostavaa luettavaa.

      Poista
  5. Mainio bloggaus! On mukava lukea muiden mielipiteitä tästä, näin opettajan näkökulmasta. Itse tosin opetan yläkoulussa ja lukiossa, mutta kuitenkin, Päättäjille tämä ehdottomasti ja asioista päättäjät käymään niissä kouluissa, muissakin kuin yliopistojen harjoittelukouluissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päättäjien käynnit voisivat olla ihan ok, mutta niiden pitäisi tapahtua kärpsenä katossa, eikä niin että ovelle levitetään matto ja sitten viidesluokkalaiset pitävät musiikkiesityksen. Sen vuoksi tällainen kirja on osuva, ja vieläpä vie viime kädessä vähemmän aikaa ja vaivaakin kuin vieralut.

      Poista
  6. Oli kiinnostavaa lukea sinun mielipide kirjasta. Itse luin tämän jonkin aikaa sitten, ja aihe on tosiaan sellainen, joka kiinnostaa suurimpaa osaa ihmisistä muodossa tai toisessa.

    Kaiken kaikkiaan musta on tärkeää muistaa, että suurin osa niin oppilaista kuin vanhemmistakin on normaaleja, mutta sitten se 1-2 oppilasta/luokka voi niin pilata kaiken hienon oppimisympäristössään. Varsinkin, jos vanhempien kanssa ei löydä yhteistä säveltä. Ja kodin tuki on vain niin tärkeä lapsille monessa asiassa.

    Itse sain tuta tuon meillä on tarjolla s2-opetusta oman lapseni kohdalla. Tuntuu tosiaan omituiselta, että kaupunki haluaa väen väkisin tuputtaa s2-opetusta lapselle, joka on koko ikänsä asunut Suomessa, suomenkielisessä ympäristössä ja jonka sanavarasto on aivan yhtä laaja kuin kaikilla ikäisillään. Välillä sitä pientä oppilasta on niin vaikea nähdä muuten kuin yhden nimittäjän kautta.

    No joo, kouluihinhan voi jokainen mennä tutustumaan. Nyt on myös avoimet ovet menossa monessa stadin 2. asteen koulupaikoissa, kannattaisi ihan jokaisen käydä myös siellä katselemassa, että mitä tapahtuu. Voisi yllättää monet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla on omakohtaisia kokemuksia koulusta, ja monet varmasti ajattelevat koulupäivän olevan suunnilleen samanlainen kuin omana kouluaikanakin oli. Niin minäkin ajattelen, vaikka toisalta kuvittelen tiedostavani, että tietysti aikaa on kulunut melkoisen paljon ja sen myötä muutostakin tapahtunut.

      Poista