Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja
Ursa 2012
Sivuja: 212
"Kaiken käsikirja" on kunnianhimoinen nimi kirjalle. Heti alkuun uskallan paljastaa, että kirja ei kuitenkaan tarjoa vastausta kaikkeen. Pikemminkin nimi viittaa siihen, että tällä kertaa Valtaoja ei ole malttanut pysytellä vain yhdessä aiheessa, vaan kirjoittaa lyhyemmin kymmenestä. Lukujen nimet ovat Todellisuus, Lait, Kaiken alku, Järjestyksen kasvu, Elämä, Ihminen, Historia, Oikea ja väärä, Usko ja tieto sekä Henki.
Ensimmäisessä luvussa filosofoidaan todellisuuden olemuksella, eikä se tunnu vastaavan oikein mihinkään. Samalla se antaakin esimakua koko kirjasta: parisataa sivua ja kymmenen aihetta tarkoittaa väistämättä sitä, että jokaiseen aiheeseen tarjotaan pelkkä pintaraapaisu. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä kustakin aiheesta on takuulla tarjolla yllin kyllin lisää luettavaa, ihan populaarillakin tasolla, osa Valtaojan itsensä kirjoittamana. Niinpä voisikin ajatella, että tämä kirja sopisi ensimmäiseksi populaariksi kirjaksi ihmiselle, joka ei ole ihan varma siitä, mikä kiinnostaa. Lukekoon lyhyesti kymmenestä aiheesta ja jatkakoon sitten syvemmälle mieluisimmalta tuntuvassa.
Minusta Valtaoja onnistuu parhaiten niissä luvuissa, jotka käsittelevät hänen omaa alaansa, eli tähtitiedettä. Lyhyestikin kuvaten maailmankaikkeuden synty on edelleen kiinnostavaa luettavaa, vaikka aihe alkaakin minua pikkuisen jo puuduttaa, siksi monta kertaa se on jo tullut käsitellyksi. Sen sijaan niille lukijoille, jotka ovat aiheessa ensikertalaisia, nämä lyhyet luvut varmasti tarjoavat mukavan kevyen ensikosketuksen.
Minun lukukokemustani yleensäkin heikensi tuntuvasti se, että olen suhteellisen lyhyen ajan sisällä lukenut kokonaisia kirjoja, jotka käsittelevät näiden eri lukujen aiheita. En sentään ihan jokaisesta, mutta suurimmasta osasta kuitenkin. Valtaoja kirjoittaa todella hyvin ja mielenkiintoisesti, mutta ei hänkään mitään sille voi, että mm. Dawkinsin Geenin itsekkyys ja Enqvistin Monimutkaisuus ovat käsitelleet osittain samoja asioita paljon perinpohjaisemmin.
Kuten sanottu, Kaiken käsikirja on hyvä lähtökohta populaarin tieteen maailmaan. Mutta jos on jo lukenut Valtaojan aiemmat kirjat (minä en ole), niin tarjoaako tämä oikein mitään uutta? Ehkä tämä avaakin kirjoittajalleen uusia latuja, ja kyseessä onkin populaaritiedeviihde, joka juttelee mukavaan tyyliin asiallisesta asiasta, mutta pysyttelee pinnan tuntumassa heittäytymättä syvyyksiin.
Hyvä bloggaus siinä suhteessa, että olin kirjasta suhteellisen samaa mieltä :)
VastaaPoistaSe on aina kiva kun ei tarvitse olla yksi mielipiteensä kanssa :)
PoistaMinä en ole lukenut Valtaojalta vielä mitään ja olenkin tuuminut, olisiko tämä se eka..?
VastaaPoistaHmmm...tästä voisi kai aloittaa. Populaaritiedeviihde taitaa olla näistä aiheista sopivaa minun tasoiselleni lukijalle ;-)
VastaaPoistaSusa & Minna: Valtaojan kirjoitustapaan tämä antaa myöskin hyvän kosketuksen, joten hyvä avausvalinta tämä on.
PoistaKovasti nyt odottelen tämän aikaa, olisi myös minun ensimmäinen Valtaojani. Yleispätevilllä pintaraapaisijoilla on kyllä paikkansa, mutta joskus tosiaan kaipaa sitä syventymistäkin. Kiitos näkökulmastasi!
VastaaPoistaSama sinulle kuin Susalle ja Minnallekin: ekaksi Valtaojaksi tämä on hyvä.
PoistaHyviä huomioita! Valtaoja on helposti lähestyttävä, ja toivon kovasti esim. juuri tämän kirjan madaltavan kynnystä tarttua vaikeistakin aiheista kirjoitettuihin kirjoihin. Ainakin tämä näyttää roikkuvan myyntitilastojen kärjessä, joten ehkä toiveeni toteutuukin. ;)
VastaaPoistaOlen lukenut kaksi kirjaa Valtaojalta ennen tätä, ja kyllä minä ainakin viihdyin. Tosin olen ehkä vähän tai vähän enemmänkin Esko-fani, joten se selittää ehkä suurimman osan. No ei, hyvää tavaraa hän kirjoittaa ja tarkoituksena lie tuoda tiedemaailmaa ja tieteellistä ajattelua lähemmäs tavallista tallaajaa. Tieto kuuluu kaikille!
Tuo Geenin itsekkyys kiinnostaisi kyllä minua! Täytyypä panna muistiin se.
Minä tykästyin myös Eskon tyyliin heti ekalla kerralla, mutta myöhemmin olen ehkä tykännyt kuitenkin enemmän Enqvististä. Hehän ovat tavallaan samalla alueella. Enqvist on kärkevämpi.
PoistaMinäkään en ole lukenut vielä Valtaojalta mitään, mutta postauksestasi päätellen tästä olisi ehkä hyvä aloittaa. Eikä ilmeisesti olisi turhan raskas luettava.
VastaaPoistaEi ole raskas ei, johtuen juuri siitä syventymisen välttämisestä. Esim. se mainittu Geenin itsekkyys on huomattavan raskas kirja tähän verrattuna.
Poista