Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja
Kansi: Timo Numminen
Otava 2012
Sivuja: 110
Tämä kirja löytyi luettavakseni Paulan blogista. Kyseessä on kokoelma novelleja, joiden yhdistävänä tekijänä ovat päihteet. Koska kyseessä on nuortenkirja, niin ensimmäinen mieleen tuleva ajatus oli, että tässä tulee nyt paketti päihdevalistusta, missä hukataan tukku loistavia tulevaisuuksia viinapulloihin ja Turmiolan Tommi nostaa päätään. Ennakkoluulot on tehty vääriksi osoitettaviksi, ja siinä Rannela onnistui hyvin.
Jos päihteistä kirjoitetaan useita tarinoita, niin on aika selvää, että joukossa on väistämättä juttuja jotka eivät mene tai pääty hyvin. Joissain päihtyneenä on joku muu kuin päähenkilö, kuten vaikka tarinassa jossa teinityttö antaa bussissa viereensä tulleen sekakäyttäjän kuulla kunniansa. Epäilemättä tilanne, jonka useimmat kernaasti näkisivät ihan oikeastikin. Tai siinä, jossa 18-vuotias tyttö on viimein päässyt muuttamaan pois alkoholistiyksinhuoltajaisänsä luota.
Saatoin olla vielä osittain ennakkoluulojeni vallassa, mutta koin hyvin piristäväksi tarinan, jossa alkoholi antoi aivan liian ujolle pojalle oikeasti mahdollisuuden puhua niiden koulutovereidensa kanssa, joiden lähestyminen arkisin oli aivan liian pelottavaa. Tämä oli siis ihan rehellinen huomio: voi päihteestä olla apuakin sosiaalisissa suhteissa, mutta heti seuraava tarina painotti sitä, että taitoa se vaatii, ja rajojen noudattamista.
Tämä oli oikein mukava kokoelma, ja yhdistävästä tekijästään huolimatta tarinat olivat monipuolisia. Minä olisin mielelläni lukenut näitä enemmänkin, mutta koska kohdeyleisönä ovat nuoret, niin kirjan pitäminen näinkin lyhyenä voi olla ihan hyvin perusteltua. Ei tämän pitäsi ketään ehtiä kyllästyttää. Aikuisille sanoisin, että unohtakaa merkintä nuortenkirjasta ja ennakkoluulonne!
Minulla tämä on lukulistalla ja kovasti odottelen tämän lukemista, sen verran paljon tätä on kehuttu.
VastaaPoistaMinun eräs tuttavani aikoinaan sanoi alkoholista näin: "Monen elämän alkoholi pilaa, mutta mulle se toi elämän. En mä ennen miettinyt miltä mä näytän tai miltä mä haisen...." Tämäkin oli ujo poika, joka alkoholin avulla pääsi ujoudestaan ja uskalsi poistua sieltä kotoaankin. MUTTA en silti kannata juomista tai alkoholia ylipäänsä, sillä olen nähnyt myös ne varjopuolet turhankin läheltä. Mutta että on sillä monet puolet, lasi viiniä on terveellistä mutta liian suuresta määrästä voi saada vaikka vatsasyövän.
Niinpä, kohtuudessa pitäisi pysytellä, mutta se ei ole helppoa ja monille suorastaan mahdotonta.
PoistaOlipa mainio juttu, laitan tämän listalle. Mukava kuulla, että tästä ei ole tehty yksinäköistä saarnakirjaa.
VastaaPoistaOsittain se saarnaus on myös lukijasta kiinni, haluaako kaiken negatiivissävytteisen nähdä sellaisena vai ei. Mutta missään nimessä koko kirjaa ei sellaiseksi voi leimata.
PoistaTuo ujo poika ja alkoholi oli aika keskeisellä sijalla myös Turkka Hautalan Paluussa, jonka juuri luin. Pojan peilinä kirjassa oli alkoholisoitunut isä, jossa hän näki sen, mitä alkoholi voi ihmiselle tehdä, kun se niin sanotusti on vienyt koko käden. Nopeasti vilkaisin kirjailijalistaasi ja huomasin, ettet ole Hautalaa lukenut. Yhden kirjan perusteella suosittelen tutustumaan, epäilen, että saattaisit kirjasta pitää.
VastaaPoistaJostain syystä ei ole Hautalaa tullut luettua, mutta kiitoksia vinkistä, pistetään mieleen!
PoistaMinunkin lukulistalle tämä päätyi. Oletin, että kirja olisi kirjoitettu samalta illalta monesta eri näkökulmasta (joka toki olisi mahdollistanut sen, että alkoholista näytetään hyvät ja huonot puolet), mutta ehkä se on näin koottuna vielä monipuolisempi.
VastaaPoistaSe olisi ollut hauska idea! Ehkä joku muu joutuu toteuttamaan :)
PoistaTämä on hieno kirja, josta oli upea kirjoittaa heti kirjan ilmestyttyä. Kirjalla on tosiaan todellisuuspohjaa, tekijällä tietoa. Se välittyy. Monipuolisesti kirjoitettu teos.
VastaaPoistaSitä jäin miettimään, mistä mahtaa juontaa ennakkoluulosi nuortenkirjoja kohtaan?
Ei sille ennakkoluulolle mitään perustetta ole, en siis ole lukenut mitään sellaista josta olisin ajatellut ettei ikinä enää. Tietämättömyydestä. Asenteellisuudesta.
PoistaHienoa, että joku osaa kirjoittaa päihteistä saarnaamatta. Sehän tiedetään, mikä on nuorten reaktio noin yleisesti kieltoihin ja sormen heristelyyn... :-)
VastaaPoistaKyllä tiedetään, ja se sama esiintyy itse kirjassakin :)
PoistaKuulostaa hyvältä! Tuo kansi on tosi osuva.
VastaaPoistaLue ihmeessä, olisi kiva kuulla sinunkin arviosi!
Poista