Juha Seppälä: Mr. Smith
Kansi: Matti Ruokonen
WSOY 2012
Sivuja: 272
Ruukaan blogimerkintöjeni alkupuolella kuvailla kirjojen juonta, mutten ole ihan varma kannattaako sitä tällä kertaa edes yrittää, koska a) sitä ei kovin tarkasti edes ole ja b) vaikka olisikin, kirja ei missään nimessä rakennu sen varaan. Noin karkeasti katsoen siinä liikutaan kahdessa ajassa, Mr. Smithin ja hänen isoisänsä Herra Schmidtin kertomana. Isoisä on vaikuttanut Viipurin ja Pietarin liepeillä tsaarinvallan viime ajoilta 30-luvulle. Mr. Smith puolestaan elää nykyaikaa, mutta sukkuloi ajassa ja tilassa sinne tänne, mikä on omiaan vaikeuttamaan yksikäsitteisen juonen muodostumista.
Jos yksi teema pitäisi nostaa yli muiden, niin se olisi talous, raha. Isoisä on elänyt aikoja, jolloin on voinut tehdä bisnestä mm. vakuutuksilla ilman kovin kummoisia lainsäädännön asettamia rajoituksia. Ajan kuluessa niitä alkaa hiljalleen tulla, mutta kaiken kerrotun - rajoittumatta vain niihin vakuutuksiin - voi peilata myös modernimpaan aikakauteen, globalisaatioineen ja rahoitusmarkkinakikkailuineen. Isoisän elämänkaaren ja kohtalon voi myös nähdä vertauskuvana sille, mikä on koko hänen elämäntapansa kohtalo.
Kirjassa on myös tukku sivuhenkilöitä, joiden osalta en ihan tarkalleen saanut muodostettua kuvaa, miten kaikki liittyvätkään yhteen. Siitä ei ole epäilystä, etteivätkö he liittyisi aiheeseen ja tarinaan, mutta en osaa vetää yksiselitteisesti lankoja kunkin välille. Hauska heistä oli joka tapauksessa lukea.
Aluksi kirjan vaikeus tahtoi hidastaa lukemista, mutta jälkimmäisen puoliskon tulin hotkineeksi melkein yhtä kyytiä. Se antaa syyn ounastella, että jos olisi saman tien jatkanut alusta uudestaan, olisi toinen lukukerta tarjonnut vielä paremman kokemuksen. Niin tai näin, tykästyin joka tapauksessa sen verran, että haluan nähdä mitä muuta Seppälä on kirjoittanut.
Mr. Smithiä ovat lukeneet myös Henna, Jaakko, Arja ja Juha.
Koen velvollisuudekseni vedota sinuun, ettet muodostaisi Juha Seppälästä kovin kiveenkirjoitettua käsitystä tämän kirjan perusteella. Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan seuraavaksi Seppälän alkupään (essee-/pakina)tuotantoon, joka on selkeää ja tiivistä miestekstiä parhaimmillaan. Koetapa esimerkiksi Super Marketia tai Suomen historiaa.
VastaaPoistaAvatessani Mr.Smithin oli vatsassa miljoona perhosta että pliispliispliis ethän Kirjallisuuden Jumala anna tämän olla sitä heittelehtivää nyky-Seppälää, josta ei ota pirukaan tolkkua siitä mikä liittyy mihin, ja kuka parhaillaan kertoo ja missä ja milloin. Mutta voi: noin 150 sivun jälkeen aloin nähdä punaista. Lupaava, terävä nykymeiningin kritiikki liudentui triviaaliksi horinaksi ja aikatasomasturbaatioksi, jonka koin ja koen kestämättömäksi.
No, ainakin Juha Seppälä on muuntautumiskykyinen. Mutta hänen tuotantonsa kaksijakoisuus on äärimmäisen hämmentävää. Onneksi hänen toiseksi viimeisimpänsä, vaihteeksi lukukelpoinen kirja Tamla Makan sentään saa huokaisemaan helpotuksesta, että ei Seppälä onneksi sentään ole järkeäänkään menettänyt.
Kun joku mainitsee käsitteen "viha-rakkaus -suhde", minulle tulee ensimmäisenä mieleen Juha Seppälä.
En toki hakannutkaan käsitystäni kiveen, vaan nimenomaan mielenkiintoni heräsi, eli aion kokeilla jotain muutakin. Jostain syystä juuri novellit alkoivat kiinnostaa, joten kiitoksia suosituksista!
Poista