Inna Patrakova: Kultahammas
Kansi: Laura Noponen & Riku Isohekka
Suomennos: Eero Balk
Helsinki-kirjat 2012
Sivuja: 167
Päähenkilönä on pietarilainen matkaopas Daša ja toisaalta se bussilastillinen turisteja, jotka ovat kolmen päivän mittaisella matkalla Suomeen vappuna 1997. Oikeastaan juonesta ei tämän enempää tarvitsekaan mainita, sillä siinä on jo hyvinkin yhden kirjan tarpeiksi. Ennen kuin matka on päässyt edes valtioiden rajalle saakka, on lukijalle jo kerrottu tukku tosiasiota venäläismatkailijoista, jotka tietenkin suomalaisittain vaikuttavat hauskoilta tai erikoisilta.
Kirjoittaja ei ole sortunut siihen, että olisi koonnut yhteen reissuun tapahtuvaksi kaiken mahdollisen, vaan pysyttelee uskottavuuden rajoissa. Kussakin vaiheessa voi kutenkin kertoa mikä voisi olla mahdollista ja tapahtunutkin joskus, ja juuri siitähän lukija haluaakin kuulla.
Kultahammas on nopealukuinen kirja, jota ei ole turhaan ryhdytty pidentämään, vaikka se takuulla olisi ollut helppoa. Mielestäni valinta on oikea, sillä kyseessä on kuitenkin vain turistibussimatka, eikä jotain elämää suurempaa. Se, mikä nyt on hauskaa, muuttuisi nopeasti tylsäksi. Sanoisin, että tässä aihe tarjotaan juuri sopivan kokoisena annoksena. Mukava välipalakirja!
Bussin kyydissä on matkustellut myös Mari A.
Muistan myös kuulleeni Patrakovaa kirjamessuilla =D
VastaaPoistaPatrakova on tosiaankin ihastuttanut minut mukaansa jokaisessa kirjassaan. Ovathan nämä kirjat kovin stereotyyppisiä hahmoja ja juttuja täynnä, mutta mikäpä hauska kirja ei olisi. Ihanan hyväntuulinen kirja tämäkin oli. Pidin ja jotenkin sopi hetkeen, kun matkustin Vihdintietä hullun bussikuskin kyydissä...
Stereotypioita tai ei, tarinan kokisi puutteelliseksi jollei oikeita hahmoja löytyisi. Ja kirja kyllä toimii ilman tuollaista lisäjännitystäkin :)
PoistaHmmm... tämä kuulostaa siltä, että sopii kiireisen ajan iltalukemiseksi :-) Pistetäänpä lukulistalle.
VastaaPoistaKyllä, lukeminen onnistuu hyvin pätkissäkin, mikään tärkeä ajatus ei jää kesken.
PoistaOstin kesällä Patrakovan "Naapurit" (onneksi alennuksen alennuksesta), mutta kirja jäi minulta kesken. Olen varmaan liian tosikko, mutta en vaan kestänyt niitä molemmin puolisia stereotypioita. Joten jätän tämän suosiolla väliin.
VastaaPoistaTässä stereotypiat jäävät lähinnä venäläisten puolelle, mutta toki niitä on sitten kosolti.
PoistaLuen ihan liian harvoin ns. hyvänmielen kirjoja. Tämän voisin laittaa ihan korvan taakse, välipalakirjojakin pitäisi muistaa lukea!
VastaaPoistaMinä tunnistan itsessäni selvästi tarpeen välipalakirjoille, etenkin jos on lukenut jotain pitkää, raskasta tietokirjaa. Näitäkin ehdottomasti tarvitaan!
PoistaTämä oli tiiviydessään ja toteavuudessaan mainio. Häiritsee, kun Patrakovaa verrataan Arto Paasilinnaan. Patrakovan terävyydellä on ehdottomasti mustanpuhuva, paasilinnaspedeilyn ylittävä ulottuvuutensa.
VastaaPoistaJa mitä vikaa on "stereotyypeissä"? Mitä ne itse asiassa ovat? Jostainhan ne syntyvät! Koko käsitettä en sulata ma. Jos eivät mm. Oksanen ja Patrakova saa "stereotyypittää" suomalaisia ja venäläisiä äijiä juopoiksi moukiksi, niin mitä kirjallisuuteen jää? Kolmen tähden pikkukivaa viihdehyminää!
Ei minulle kyllä Paasilinna tästä mitenkään tule mieleen.
PoistaEi stereotyypeissä välttämättä vikaa ole, huono puoli on vain se ennalta-arvattavuus. Huumori on herkkä taiteenlaji, jollekin ne stereotyypit eivät vain uppoa.