Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat 

WSOY 2009 

Sivuja: 205 

Enqvstin tuoreimmasta kirjasta Uskomaton matka uskovien maailmaan kertovan bloggaukseni kommenteissa viitattiin pariin kertaan tähän kirjaan, joten oli vain ajan kysymys milloin lukisin tämänkin. Kiitos mm. sille anonyymille, joka luonnehti tätä näillä sanoilla: "Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat aiheutti lähinnä myötähäpeää." Tokihan tuollainen kommentti on omiaan ainoastaan lisäämään mielenkiintoa, jos on pitänyt tekijän toisesta kirjasta yhtä paljon kuin minä.

Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat on kokoelma esseitä, jotka liikkuvat melko löyhästi nimiaiheensa ympärillä. Ensimmäinen osa on nimeltään "Jumalan teot", ja siinä etsitään syvempää merkitystä ihmiskuntaa kohdanneille traagisille tapahtumille kuten Tapaninäivän 2004 tsunami tai Nagasakin pommitus. Jälkimmäinen oli toki ihmisten tekosia, mutta lopullisen kohteen valikoitumisessa oli sattuma voimakkaasti mukana. Joidenkin mielestä sattumaa ei ole olemassakaan, vaan syynä on esim. aktiivisesti tai passiivisesti toimiva Jumala, joka rankaisee pientä ihmisryhmää ja tappaa siinä sivussa moninkertaisen määrän sivullisia. (Toimitukselle huomautus siltä varalta että kirjasta otetaan lisää painoksia, että Fat Man ei leimahtanut 9600 metrin korkeudessa vaan arvatenkin pudotettiin sieltä. Räjähdyskorkeus oli vain reilu puoli kilometriä.)

Toinen osa menee varsin henkilökohtaiselle tasolle. Siinä käsitellään ihmistä molekyylien muodostamana täysin deterministisenä koneena, ja esimerkkitapauksina ovat Enqvistin omat vanhemmat. Heidän elämäänsä ruoditaan kovin tarkkaan, mikä osaltaan vahvistaa sitä tunnetta, että aiheissa ei pysytä kovin tiukasti. Pääsanoma kun kuitenkin on mm. se, että vapaa tahto on vain illuusio. Siitä olenkin hänen kanssaan samaa mieltä.

Kolmannen osan nimi on "Meemi joka tarttuu". Kyseessä on siis uskonto, ja tämä osa on hyvinkin tunnistettavissa Uskomattoman matkan alkusoitoksi yhdessä neljännen osan "Uskomuksia" kanssa. Siihen nähden, kuinka monessa kirjassa Enqvist on jo ehtinyt vakuutella uskonnottomuuttaan, hänen väitteensä aiheen yhdentekevyydestä hänelle itselleen tuntuu yhä vaikeammalta uskoa. Uskon siis hänen itsensä olevan uskonnoton, mutta jotain väliä sillä hänelle on, mihin muut ihmiset uskovat. Oikea välinpitämättömyys saisi aikaan vain olankohautuksen ja siirtymisen mielenkiintoisempiin asioihin. Mutta onhan aihe kiinnostava, en minäkään muuten olisi tätä kirjoittamassa.

Hauskana ja mielenkiintoisena yksityiskohtana nostan vielä esiin sen, miten uskontoon liittyvän tekstin sekaan on ujutettu kuvaus siitä, mitä tapahtuu ydinaseen räjähtäessä aivan ensimmäisinä lyhyinä hetkinä ennen kuin sen vaikutukset ehtivät ulottua uhreihin saakka. Tämä on puhdasta populaaria fysiikkaa, ja siinä kirjoittaja on selvästi omimmalla alueellaan.

Uskomatonta matkaa en suositellut uskoville. Tämän kohdalla yritän toisella tapaa: suosittelen kirjaa niille, jotka uskovat kykenevänsä provosoitumatta lukemaan loppuun saakka. Vaikka lukija olisikin kirjoittajan kanssa eri mieltä, ei hänen tule tuomita tätä muiden kirjojen perusteella tai sen mukaan, mitä muut ovat kirjoittajasta sanoneet. Mutta jos tarkoitus on vain saada itsensä provosoituneeksi, niin pyydän ainakin provosoitumaan jossain muualla.