torstai 29. marraskuuta 2012

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen 
Otava 2007 
Sivuja: 269 

Olin aiemmin lukenut Nousiaiselta Metsäjätin, joka oli hyvä lukukokemus. En kuitenkaan ollut sijoittanut hänen muita kirjojaan mielessäni "pakko lukea" -osastoon, ja Vadelmavenepakolainen päätyikin luettavaksi lähinnä siksi, että se oli sopivasti tarjolla lainaksi e-kirjana Ebib-palvelussa.

Mikko Virtanen on kolmekymppinen suomalaismies. Nimestään huolimatta hän ei ole aivan tavallinen suomalainen, sillä hän haluaisi olla ruotsalainen. Eikä pelkästään haluaisi, vaan hän tuntee olevansa ruotsalainen, joka on syntynyt suomalaisen ruumiiseen. Pienestä pitäen hän on ihaillut ruotsia, ja hänen kotonaan on jopa pienimuotoinen alttari, jota komistavat kuuluisien ja tärkeiden ruotsalaisuuden ikonien kuvat.

Kuten tällaisesta ideasta voi odottaakin, sitä ei ole kirjoitettu turhan vakavaan sävyyn, vaan kyse on tietysti huumorista. Silloin on myös selvää, että Virtanen pyrkii tekemään haaveestaan totta. Kansallisuuden hankkiminen virallista tietä osoittautuu liian vaikeaksi, mutta neuvokkuus, sinnikkyys ja määrätietoisuus voivat sattuman avustuksella avata muunkinlaisia mahdollisuuksia. Niinpä edessä onkin monta hauskaa tilannetta.

Virtasen hahmo ja hänen varaukseton ruotsalaisuuden ihannointinsa toi minulle Erlend Loen mieleen (ja tämä on sitten vertaus positiivisessa mielessä). Ei sillä että Loe olisi Ruotsia ihaillut, mutta Virtasessa ja Loen hahmoissa on jotain samaa. Ehkä kyse on siitä, miten henkilöt ajavat takaa päämääräänsä. Saavat päähänpistoja, joita pyrkivät kaikin voimin toteuttamaan vain joutuakseen havaitsemaan, ettei alkuperäinen ajatus ehkä ollutkaan aivan loppuun asti harkittu, ja eteen tulevia ongelmia voi ratkoa uusien päähänpistojen avulla.

Välillä tulee mieleen, että Nousiaisella olisi tekstissään mukana asiaakin pinnan alla. Sitä pintaa on kuitenkin vaikea ottaa tosissaan, ja syvällisemmät pohdinnat jäävät sen myötä auttamatta väliin.

Tämä oli hauska kirja. Yleisesti ottaen pidän Metsäjättiä parempana, mutta sen jälkeen ei tullut samanlaista tunnetta lukea kirjailijalta vielä yhtä kirjaa lisää kuin tämän. Näköjään kirja on saanut teatterisovituksenkin. Uskon sen toimivan mainiosti!

Vadelmaveneellä ovat matkustaneet myös JoonasHannaNorkku, Morre,  Elina, Jonna ja varmasti moni muukin.

14 kommenttia:

  1. Mullakin kävi Erlend Loe mielessäni kun luin tätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, sitten siinä lienee perääkin :)

      Poista
  2. Minulta on harmikseni nämä molemmat vielä(kin) lukematta. Etenkin tämä Vadelmavenepakolainen kiinnostaa tuon hieman absurdin teemansa takia. Olisi jännä lukea, mitä Nousiainen saa siitä irti. Tosin nyt tämän luettuani aloinkin miettiä, josko kokeilisi ensin Metsäjättiä. Noh, molemmat ovat metsästyslistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin erilaisia nuo kirjat ovat. Metsäjätin pohjalta odotin tästä jotain ihan muuta, mutta olisi väärin olla pettynyt jos kirjailija onkin monipuolinen.

      Poista
  3. Haluaisin kovasti lukea tämän. Tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, toivottavasti lukiessa kirjasta saa silti jotain muutakin irti kuin huumoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelko pois, ei tämä pelkkää huumoria ole!

      Poista
  4. Minuakin tämä kirja kiinnostaa. Naurattaa myös senkin vuoksi, koska tunnen pähenkilön kaiman, joka -tietenkin- muutti Ruotsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan ainoa kaima, joka niin on tehnyt, mutta hauska yhteensattuma silti!

      Poista
  5. Tavoitin Vadelmavenepakolaista lukiessa aina välillä juuri niitä syvempiä, pinnan alla piileviä sävyjä, mutta aika tragikoominenhan tämä kyllä kokonaisuudessaan oli. Sai kyllä nauraa vedet silmissä monin paikoin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siellä taustalla asiaakin, kuten vaikkapa vertailu suomalaisten ja ruotsalaisten perusasenteiden välillä. Mutta kun asia esitetään tavalla jolla Nousiainen sen tekee, ei siihen vain voi suhtautua kovin vakavalla naamalla :)

      Poista
  6. Kiitos kirjavinkistäsi, sain tämän juuri luettua. Voihan Petri Takala sentään.. :D Hauska kirja, tosin väsähti hieman loppua kohden.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että tämä muistutti Erlend Loea jonkin verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takalan osuus oli hauska ja loemainen kaikessa älyttömyydessään. Tuskin meteorologi itsekään on tullut ajatelleeksi sitä, mistä kaikesta voi riippua tykkääkö joku hänestä vai ei :)

      Poista
  7. "Loemainen": mikä loistava adjektiivi. Tätä pitääkin alkaa käyttämään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on samalla kunnianosoitus kirjailijalle, ei kenestä tahansa voi adjektiivia tehdä :)

      Poista