Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen 

Otava 2007 

Sivuja: 269 

Olin aiemmin lukenut Nousiaiselta Metsäjätin, joka oli hyvä lukukokemus. En kuitenkaan ollut sijoittanut hänen muita kirjojaan mielessäni "pakko lukea" -osastoon, ja Vadelmavenepakolainen päätyikin luettavaksi lähinnä siksi, että se oli sopivasti tarjolla lainaksi e-kirjana Ebib-palvelussa.

Mikko Virtanen on kolmekymppinen suomalaismies. Nimestään huolimatta hän ei ole aivan tavallinen suomalainen, sillä hän haluaisi olla ruotsalainen. Eikä pelkästään haluaisi, vaan hän tuntee olevansa ruotsalainen, joka on syntynyt suomalaisen ruumiiseen. Pienestä pitäen hän on ihaillut ruotsia, ja hänen kotonaan on jopa pienimuotoinen alttari, jota komistavat kuuluisien ja tärkeiden ruotsalaisuuden ikonien kuvat.

Kuten tällaisesta ideasta voi odottaakin, sitä ei ole kirjoitettu turhan vakavaan sävyyn, vaan kyse on tietysti huumorista. Silloin on myös selvää, että Virtanen pyrkii tekemään haaveestaan totta. Kansallisuuden hankkiminen virallista tietä osoittautuu liian vaikeaksi, mutta neuvokkuus, sinnikkyys ja määrätietoisuus voivat sattuman avustuksella avata muunkinlaisia mahdollisuuksia. Niinpä edessä onkin monta hauskaa tilannetta.

Virtasen hahmo ja hänen varaukseton ruotsalaisuuden ihannointinsa toi minulle Erlend Loen mieleen (ja tämä on sitten vertaus positiivisessa mielessä). Ei sillä että Loe olisi Ruotsia ihaillut, mutta Virtasessa ja Loen hahmoissa on jotain samaa. Ehkä kyse on siitä, miten henkilöt ajavat takaa päämääräänsä. Saavat päähänpistoja, joita pyrkivät kaikin voimin toteuttamaan vain joutuakseen havaitsemaan, ettei alkuperäinen ajatus ehkä ollutkaan aivan loppuun asti harkittu, ja eteen tulevia ongelmia voi ratkoa uusien päähänpistojen avulla.

Välillä tulee mieleen, että Nousiaisella olisi tekstissään mukana asiaakin pinnan alla. Sitä pintaa on kuitenkin vaikea ottaa tosissaan, ja syvällisemmät pohdinnat jäävät sen myötä auttamatta väliin.

Tämä oli hauska kirja. Yleisesti ottaen pidän Metsäjättiä parempana, mutta sen jälkeen ei tullut samanlaista tunnetta lukea kirjailijalta vielä yhtä kirjaa lisää kuin tämän. Näköjään kirja on saanut teatterisovituksenkin. Uskon sen toimivan mainiosti!

Vadelmaveneellä ovat matkustaneet myös Joonas, Hanna, Norkku, Morre,  Elina, Jonna ja varmasti moni muukin.