torstai 16. helmikuuta 2012

Matias Riikonen: Nelisiipinen lokki

Matias Riikonen: Nelisiipinen lokki
Gummerus 2012, 156 sivua.

Nelisiipinen lokki on Riikosen esikoisromaani. Muodoltaan se on jonkinasteinen episodiromaani, jossa on joukko muutaman sivun mittaisia pikkukertomuksia eri minäkertojien päänsisäisinä monologeina. Kertoja vaihtuu kertomuksesta toiseen, eikä aina ole edes ihminen. Kertomukset tietysti liittyvät toisiinsa, mutta ainoastaan löyhästi, eli mitään suurta punaista lankaa ei kirjassa ole.

Tämä ei ole helpoimmasta päästä kirjoja. Nopealukuinen se kyllä on ja teksti on sujuvaa, mutta kunkin pätkän alussa joutuu ensin pinnistelemään miettiessään, kuka tässä nyt onkaan kertojana. Sen vuoksi olisi paikallaan lukea jokainen kertomus alusta sitten kun on hoksannut kuka siinä puhuu ja mistä. Itse en tehnyt niin, koska ajattelen edelleen siten, että on kirjailijan tehtävä tehdä kirjastaan sellainen, että sen voi lukea kerralla järjestyksessä alusta loppuun. Hyperteksti olisi erikseen, ja olisikin ihan kiinnostavaa nähdä millainen olisi romaani joka hyödyntää sen mahdollisuuksia.

Kertojaäänet on saatu mukavasti erilaisiksi, kuten niiden tulee ollakin. Parantamisen varaa silti on, sillä tokihan se auttaisi huomattavasti, jos tyyli itsessään jo paljastaisi kertojan ilman asiayhteyksistä päättelyjä. Myös väliotsikoilla voisi päästä samaan, mutta se ei selvästikään ole ollut tarkoitus.

Vähän kaksijakoinen tunnelma tästä jäi. Toisaalta idea on hyvä ja osa kertomuksistakin on ihan mainioita, mutta sitten taas osa menee ohi. En tiedä menevätkö yli hilseen vai alta lipan, mutta joka tapauksessa ohi joltain puolelta. Tämä lukija kaipaisi pikkuisen suoraviivaisempaa otetta, mutta silloin olisi pian kyse jo ihan eri kirjasta. En halua antaa tuomiota suuntaan tai toiseen, sillä olen aika varma, että kaikki eivät tästä tykkää ja jotkut taas voivat ihastua. Kunkin täytyy itse kokeilla kumpaan ryhmään kuuluu.

10 kommenttia:

  1. Minä sain tämän kirjan yllätyksenä ja olen lueskellut muutaman ensimmäisen luvun. Ovelaa tekstiähän se on ollut, mutta ei kirja lainkaan "minulle kirjoitettu" ole. Kirjailija oli kyllä oikein hauska ja sanavalmis kaveri Gummeruksen infotilaisuudessa. Toivon onnea ja menestystä esikoiskirjailijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan mielenkiintoista nähdä, mitä hän seuraavaksi mahtaa kirjoittaa.

      Poista
  2. Mullakin on tämä tuossa silmien alla odottamassa. Jos vaikka viikonloppuna siihen syventyisin. Mielenkiintoista oli lukea ajatuksiasi, saas nähdä kummalle puolelle kallistun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kohdalla oli poikkeuksellisen vaikea päättää, tykkäsinkö vai en. Mielenkiintoista nähdä, mitä te toiset olette mieltä!

      Poista
  3. Mie odan kirjalta paljon, sillä olen toisessa yhteydessä lukenut Matiaksen kirjoituksia ja minusta hän on taitava kirjoittaja. Haastavat kertojaäänet kiehtovat, katsotaan, että pysynköhän kärryillä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hidasta reagointia kommentteihin hiihtolomalta: tämän lukemista olisi auttanut, jos olisi tiennyt paremmin mitä on tulossa. Minulta jäivät kansipaperitkin teksteineen väliin, kun pakkasin kirjan laukkuuni :)

      Poista
  4. Sain tuon kirjan eilen ja aloin yöllä lukea suurella mielenkiinnolla. Jo alkupuolella meinasin nukahtaa kesken luvun. Yritän silti jatkaa loppuun asti. Samaa mieltä siitä, että oli hankalaa hahmottaa, kuka oli kertojana. Joissain tarinoissa palasin alkuun kertojan hahmotettuani. Jossain toisessa blogissa oli kommentti, että tarinat olisivat yhden vuorokauden ajalta. Tulee mieleen Lampelan elokuva Joki. Ei kai kirjan idea sitten ole siitä...? Joessahan eri tarinat jaksottuvat sillä, kun äänivalli murtuu. Miten luoda kirjallinen äänivalli?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt alkoi tuo elokuva kiinnostaa, kun on aikanaan mennyt ohi... :)

      Poista
  5. Sain tämän kirjan luettua lukupiirikirjana joulukuussa, mutta postasin vasta nyt. Koko lukupiirille jäi näitä samoja tunnelmia, joista kirjoitat. Seuraavaa Riikosen kirjaa jäimme silti odottamaan.

    Minusta kirjan rakenne oli hyvä, enkä kaivannut siihen selkeyttä, sillä luin kirjan nopeasti ja pysyin jotenkin kärryillä. Mutta sellainen lukija, joka joutuu pitämään pitkiäkin lukutaukoja, putoaa varmasti sekä rakenteesta että henkilöistä. Sen sijaan kirjassa olisi voinut olla ystävällisiä ihmisiä edes muutama...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistikuvani alkavat olla jo hämäränpuoleisia, mutta seuraava kirja kiinnostaisi kyllä.

      Poista