torstai 9. helmikuuta 2012

Katja Kettu: Kätilö

Katja Kettu: Kätilö
WSOY 2011, 344 sivua.

Kätilö ei tässä vaiheessa enää kaipaa liiempiä esittelyjä, onhan ansioiksi luettu jo Blogistanian Finlandia ja Runeberg-palkinto. Ilman edellistä tuskin olisinkaan tähän kirjaan tarttunut, mikä olisi koitunut puhtaasti omaksi tappiokseni. Sota ei kuulu suosikkiaiheisiini fiktiossa, sillä todellisuus on niin karua ja vastenmielistä, että se peittää alleen kaikenlaiset sankaritarinat. Ylipäätään en pidä ihmisten tappamista sankarillisena, vaikka kyseessä olisikin vihollinen, se epämääräinen, pahantahtoinen taho, jonka ihmisyys pyritään kaikin tavoin kieltämään. 

Sen sijaan vankila- ja vankileiritarinat minua jostain syystä kiehtovat. Niissä on usein kyse selviämisestä todella äärimmäisissä olosuhteissa, joissa kaiken muun lisäksi myös itsemääräämisoikeus on rajallinen. Kätilö sijoittuu jatkosodan loppuun ja Lapin sotaan, mutta sotatoimet ovat mukana vain taustalla. Pääosassa ovat  suomalaisnainen ja saksalaisupseeri sekä saksalaisten vankileiri, ja tarinan keskiössä erityisesti naisvankien olot leirillä.

En ryhdy kuvailemaan juonta, sillä se on tehty jo vähintäänkin riittävän monta kertaa, ja joka tapauksessa tässä on kirja, joka kaikkien kuuluu itse lukea. Sen verran maltan mainita, että juoni on taiten laadittu, lankojen punoutuessa yhteen loppua kohti vähän kerrassaan. Juuri sellaisella tavalla, jota on nautittavaa lukea.

Kirjoittajana Katja Kettu on mestari. Kieli on taidokasta eikä murteen käyttö ärsytä tipan vertaa. Kertojien vuorottelu toimii hienosti, ja eri ajankohtien välillä sukkulointi on todella mainiota. Tarinan jännite rakentuukin nimenomaan jälkimmäisen varaan, kun kahdessa eri ajassa edetään kohti huipennusta rinta rinnan.

Tietyllä tavalla mistään vankileiristä ei ole hauskaa lukea, onhan niissä aina kyse jonkinasteisesta vääryydestä. Silti se tarjoaa tähän kirjaan tärkeän osuuden, sillä vaikka kyse ei olekaan suorista tositapahtumista tietyllä yksittäisellä leirillä, on kuitenkin vastaavia tapahtunut eri paikoissa, joten tässä tarjotaan taas muistutusta siitä, kenen kanssa Suomi taistelikaan samalla puolella vielä jatkosodassa. Hyvä on myös kuvaus siitä, miten ihmiset suhtautuivat saksalaisiin siinä vaiheessa kun heidän voittoonsa vielä uskottiin.

Amman lukuhetkessä etsittiin marraskuussa täydellistä kirjaa. Luettelin siellä seitsemän kriteeriä, joiden pitäisi täyttyä. Kätilö täyttää niistä kuusi; puuttumaan jää vain kohta 5, jossa kaipailin filosofista vivahdetta. Näillä ansioilla antaisin kirjalle täydet viisi tähteä. Jos vain olisin lukenut tämän jo viime vuonna, niin olisin nostanut sen kärkikymmenikköön ja Blogistanian Finlandiaehdokkaaksi, joten siltä osin voin hyvillä mielin omalta osaltani vahvistaa valinnan osuneen oikeaan. Kerrassaan hieno kirja!

Kiitoksia vielä Kirsille kirjan lainaamisesta!

21 kommenttia:

  1. No jopas tuli hehkutusta! Minulla on vieläkin lukematta, mutta kirjastonjonossa olen kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Heh, tämä kirja alkaa olla kohta siinä onnettomassa tilanteessa, että odotukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Hyvä silti että tykkäsit sinäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä en nostanut ennakko-odotuksiani mihinkään vaan ryhdyin lukemaan avoimin mielin. En ollut myöskään lukenut arvosteluja juurikaan, sillä siinä vaiheessa kun tämä Blogistanian palkinnon sai, tiesin lukevani sen itsekin. Eli ennakkohehkutuksista huolimatta kykenin yllättymään positiivisesti.

      Poista
  3. Kiitos linkistä! Viisi kuudesta Täydellisen kirjan kriteeristä on tosiaan kelpo saavutus. Minulla on Kätilö parhaillaan äänikirjana menossa ja pidän kuulemastani. Enempää en uskalla vielä sanoa, pari tuntia jäljellä loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan niitä oli minulla seitsemän :) En ole ikinä kokeillut äänikirjoja, mutta voisi kuvitella, että varsinkin ne murteella puhutut repliikit toimivat hienosti.

      Poista
  4. Jori, hienoa, että luit tämän!

    Minulle tämä oli, jos pisteyttäisin, jotain ääretöntä...

    Tällaisten kirjojen takia, näiden timanttien takia, sitä vain jatkaa uimistaan kirjojen meressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, tällaisia lukukokemuksia muistelee vielä pitkään jälkeenpäin ja toivoo vastaavan uuden odottavan jo kulman takana.

      Poista
  5. Ihanaa ylistystä! Tällaisia tekstejä on ilo lukea :)

    VastaaPoista
  6. Mukava taas jälleen kerran kuulla miehen lukukokemuksia! Mahtavaa, että pidit!

    Amma, kuka lukee äänikirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mietin tätä mieslukijan näkökulmaa, niin kätilö ei ole asia joka varsinaisesti houkuttelisi lukemaan. Missään tapauksessa tämä ei kuitenkaan ole vain naisten kirja, joten täytyy jatkaa hehkutusta juuri mieslukijoita ajatellen.

      Poista
  7. Kettu on kyllä taitava ja odotukset hänen seuraavaa kirjaansa kohtaan ovat kovat. Itse olin lukemistani aloittaessa siinä onnellisessa tilanteessa, että kirjasta ei ollut vielä arvioita muissa blogeissa, ainoastaan Joanalla. Ostin kirjan ihan aiheen vuoksi, minua kiinnostaa myös vankileirikuvaukset, samoin arki sodan jaloissa, ei niinkään ne itse sodan tapahtumat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällainen lukukokemus asettaa seuraavan luettavan kirjan altavastaajan asemaan, ja olen toisinaan pyrkinyt valitsemaan seuraavaksi sellaisen, joka olisi ihan eri kategoriassa kuin se hyvä kirja, jotta voisin välttyä vertaamasta niitä. Kirjailijalle tilanne on vieläkin epäkiitollisempi, sillä kaikki odottavat häneltä toista mestarisuoritusta heti perään, mutta riman ollessa näin korkealla voi varsin hyvinkin onnistunut teos tuntua pettymykseltä. Vaikka kunniaa onkin satanut, niin ei käy kateeksi!

      Poista
  8. Minulla on sama, että jotenkin vankiloihin ja vankileireihin sijoittuvat tarinat ja elokuvatkin kiinnostavat aika tavalla.

    Kettu on kyllä aikamoinen kirjallien velho ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se vankila edustaa jonkinlaista yhteiskuntadystopiaa pienessä mittakaavassa ja äärimmäisessä muodossa, mutta kuitenkin uskottavana ja realistisena. Tietysti sillä poikkeuksella, että siitä yhteiskunnasta on mahdollista päästä poiskin.

      Poista
  9. Mainio teksti Jori, kiitos! Oli todella kiinnostava lukea nimenomaan pohdintaas kirjasta ja sen lukemisesta, juonikuvauksen olen tainnut lukea jo useampaan kertaan. :)

    Minä odottelen tätä vielä kärsivällisesti varausjonossa mutta avoimella kiinnostuksella. Uskallan veikata, että tämä iskee minuun korkealta ja kovaa tai sitten juuri lainkaan.

    6/7 on kyllä hieno saavutus!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vaikea kuvitella, että tämä jättäisi kokonaan kylmäksi. Ainakin näytät yrittävän pitää odotukset kurissa!

      Poista
  10. Tätä oli mahtava lukea. :) Olet sen verran krittinen lukija, että silloin kun kehut, kehujasi kannattaa kuunnella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, otan tuon luonnehdinnan kehuna :)

      Poista
  11. Yksittäinen poiminta

    kenen kanssa Suomi taistelikaan samalla puolella vielä jatkosodassa

    *Niin ja muistuksena, kuinka monta maata oli talvisodan aikana tukena, ja miksi ja kenen sopimana tilanteeseen ajauduttiin. Jokainen leiri on liikaa, jokainen sota on turha, mutta kansan on puolustettava itseään itsenäisyyden turvaamiseksi.

    VastaaPoista