Satu Lidman: Häpeä!

Satu Lidman: Häpeä!

Atena 2011, 279 sivua.

Häpeä on kiinnostava asia. Näin äkkiseltään kuvittelisin sen olevan ominainen tunne ainoastaan ihmisille, ja siten sitä voisi jopa käyttää kriteerinä jolla eläimet ja ihmiset erotetaan toisistaan. Toki on häpeästä vapaita ihmisyksilöitä, ja sikäli häpeän voisikin tarkentaa olevan ihmisyyden lisäksi ominainen sivistyneelle ihmiselle, joskaan sitä ei voi käyttää sivistyksen mittarina.

Satu Lidman ei kirjassaan Häpeä! lähde liikkeelle aivan yhtä kaukaa kuin minä tuossa edellisessä kappaleessa, vaan toteaa lähtökohdaksi häpeän olevan tuttu ilmiö kaikille ihmisille. Siitä eteenpäin hän käsitteleekin ilmiötä varsin monipuolisesti. Häpeää tarkastellaan mm. kunnian vastakohtana, kasvatuksellisesti, häpeän lähteitä, häpeällisiä rikoksia ja häpäiseviä rangaistuksia. Monin paikoin viitataan historiaan. Viitteiden valinta on onnistunut hyvin, sillä ne ovat kiinnostavaa luettavaa.

Itse koin kiinnostavimmiksi häpeän lähteistä kertovan osuuden ja toisaalta häpeärangaistukset. Häpeän lähteet koskettavat kaikkia, jotka kyseiseen tunteeseen ovat kykeneviä, joten sen lukija peilaa väistämättä omakohtaisiin kokemuksiinsa. Häpeärangaistukset puolestaan on kiinnostava yleensäkin. Ammoisina aikoina niitä on käytetty enemmän tai vähemmän tehokkaasti, ja silloin tällöin nykyäänkin tulee ehdotuksia, että esim. pedofiilien nimet ja kuvat haluttaisiin julkaista. Häpeä! kertoo meille, miksi ehdotus on huono ja mitä siihen suuntaan eteneminen tarkoittaisi.

Mikäli kiinnostus kirjaa kohtaan ei tähän mennessä jo herännyt, niin sitten se kannattaa ehkä jättää väliin. Häpeä! on selvästi tietokirja, ja se on tehty pikemmin asiasisällöltään kattavaksi kuin satunnaista lukijaa viihdyttäväksi. Mutta jos häpeä suinkin kiinnostaa, niin tässä on oiva katsaus aiheeseen.