Jussi Siirilä: Historia on minut vapauttava
Gummerus 2010, 246 sivua.
Edellinen sotakirja oli melko raskasta luettavaa, vaikkei toki ollutkaan esim. Jeninin aamujen veroinen. Sellaisten kirjojen jälkeen näyttää aina tekevän mieli jotain kevyempää, jota tällä kertaa tarjoili Siirilä.
Kirjailija esiintyy kirjassa omana itsenään. Hän on julkaissut jo useita kirjoja ja on vakiinnuttanut paikkansa kirkailijoiden joukossa, mutta kaipaisi itse jotain suurempaa. Ei niinkään mammonan vaan maineen vuoksi. Jotta hänet mainittaisiin kuuluisien kemiläisten joukossa ja kännykkäkameroiden räpsynä olisi armoton, jos hän sattuisi toilailemaan baarissa humalapäissään. Tämän tavoitteen vuoksi kirjailija yrittää käyttää kaiken mielikuvituksensa. Tärkeintä olisi päästä kunnolla julkisuuteen, hänen hätkähdyttävän älykäs sanomansa kyllä hoitaisi loput itsestään, kunhan vain olisi kuulijoita joille sitä toitottaa.
Kirjan Siirilä muistaa yhtenään muistuttaa, että hän ei ole humoristi vaan moralistisatiirikko. Jos oikein pinnistän ja yritän miettiä mitä se sana voisi tarkoittaa, niin tulos saattaisi olla jotain sen kaltaista kuin käsillä oleva kirja. Totisesti kuitenkin toivon, ettei kirjan kirjoittanut Siiriläkin ajattele tämän kirjansa olevan moraalisatiiria ja huumorin olevan pelkkää pintakiiltoa, sillä niin kaukaa haettu ajatus se on. Onneksi olkoon, jos joku olisi sen keksinyt ilman kirjailijan omaa huomautusta. Minusta tämä teos on pelkkää huumoria, enkä aio edes yrittää ajatella sitä mitenkään muuten.
Historia on minut vapauttava on hauska kirja, ja loppupuolella minua jopa harmitti, että se tulee päättymään parinkymmenen sivun kuluttua. Olisin lukenut mielelläni enemmänkin. Juoni ei ole mullistava, vaan viehätys on pitkälti päähenkilön kohelluksen varassa. Myös edellinen kirja Juoksija esiintyy, ja siitä on pakko sanoa, että totisesti toivon ettei sen luomisprosessi ollut aivan sen kaltainen kuin tässä kirjassa mainittiin...
Ihan kelpo viihdettä, en hämmästyisi kovinkaan, vaikka näkisinkin itseni lukemassa Siirilää toistekin.
Täytyy varmaan minunkin tutustua Siirilään. Moni on tätä kirjaa kehunut, samoin kuin Juoksijaa :)
VastaaPoistaMinun täytyy sitten ottaa se Juoksija Siirilältä seuraavaksi.
VastaaPoistaMinusta Juoksija on parempi tavalla, jota en osaa eritellä, mutta kyllä tämäkin kirja pelastui kiitos Heidin;-) Joskus on niin taivaallista lukea jotain, mikä naurattaa.
VastaaPoistaMieheni piti molemmista Siirilöistä ja nauroi - paljon.