Maarit Verronen: Normaalia elämää
Tammi 2009, 153 sivua.
En ole aiemmin tutustunut Verroseen lainkaan, ja Normaalia elämää löytyi Booksyn blogista. Hänen kuvauksensa kirjasta sai minut innostumaan niin paljon, ettei mikään muu kirjailijan monista kirjoista kelvannut, vaan piti saada juuri tämä. Tehtävä osoittautui odotettua hankalammaksi, sillä vakiokirjastossani kirjan oli määrä olla hyllyssä, mutta niin minä kuin kirjaston edustajakaan emme sitä kyenneet löytämään. Viime lauantaina vihdoin päätin tarttua tuumasta toimeen ja matkustaa varta vasten johonkin toiseen kirjastoon, jossa kirja olisi. En tiedä vetoaako Verronen juuri minun lähiympäristöni lukijakuntaan, sillä useista hyllyssä olevista kappaleista ei yksikään ollut missään kovin lähellä olevassa kirjastossa. Niinpä suoritimme poikani kanssa pelottomin mielin seikkailun tuntemattomalle maalle ja uuteen kirjastoon. Käynti oli onnistunut, sillä kaivatun kirjan lisäksi mukaan tarttui pari muutakin kirjaa, jotka olivat suorastaan tyrkyllä. Aivan kuin joku olisi laittanut ne juuri minua varten, mutta piilottanut sen kirjan jota varten matkan tein, jotta tulisin tutustuneeksi kirjastoon muutenkin kuin tyrkkyhyllyn osalta.
Normaalia elämää on novellikokoelma. Aiheet keskittyvät nimensä mukaisesti normaalin elämän ympärille. Tapahtumissa on kuitenkin jokin piirre, jonka pitäisi olla epänormaalia, mutta eipä vain ole. Lukijan eteen piirretään siis kuva jonkinlaisesta yhteiskuntaan hivuttautuvasta rappiosta, jonka pitäisi herättää ajatuksia.
Luulen, että tällainen kokoelma pitäisi lukea hitaammin. Antaa kullekin novellille aikaa ja ajatuksille tilaisuus kehittyä ja kypsyä. Se ei vain ole helppoa, koska tekee niin kovasti mieli lukea heti seuraava ja seuraava. Yksi vielä -ilmiön edessä näin lyhyt kirja on pelkkä suupala, ja siksi kirjasta saa nauttia paljon vähemmän aikaa kuin tahtoisi. Kirjan tarinoista suosikeikseni nousevat hoitaja sekä vierailijat, joka on minun makuuni todellinen helmi.
En epäile hetkeäkään etteikö Verrosta tulisi tulevaisuudessa näkymään tässä blogissa lisääkin, eikä sitä luultavasti tarvitse edes odotella pitkään. Kirjasto, täältä tullaan!
Voi kuinka ihanan hauska postaus ja mahtava kirjastoseikkailu teillä pojan kanssa. Laitoin tämän itselleni varaukseen, sillä pidän ahmittavista novellikokoelmista.
VastaaPoistaEnpä laitakaan varaukseen, vaan käyn huomenna kirjastosta hakemasta. :)
VastaaPoistaEn voi sanoa lukeneeni paljonkaan novelleja, mutta olenko ainoa josta tuntuu novellikokoelmien aina olevan kovin lyhyitä? Jos 200 sivua ylittyy, niin sitä voi jo pitää pitkänä, mutta missä ovat yli 300 sivuiset? Onko vain niin, että sellaisen pystyy jo jakamaan kahdeksi kirjaksi, mihin kustantaja haluaa tarttua?
VastaaPoistaOn muuten tosi jännää, kun huomaa kirjastossa, että sillä, joka on laittanut kirjat esiin, on sama kirjamaku kuin itsellä. :)
VastaaPoistaHauskaa, että luettiin Verrosta samaan aikaan! :D Mä en ole lukenut tätä kirjaa, mutta pitäisi varmaan. Novellit on mulle vaan vähän ongelmallisia...
Hui, olipa teillä kirjanhakuretkeä kerrakseen - ja erityisesti tuon jälkeen kiva kuulla että tykkäsit :-)
VastaaPoistaEn ole oikein novelli-ihminen oikein minäkään; en tiedä mikä siinä on, mutta romaaniin tarttuu helpommin. Novellit loppuvat niin nopeasti...
Ihana kuvaus jännittävästä kirjastoreissusta! Ja tuo tunne, kun löytää niitä hyviä saaliita... se on hieno.
VastaaPoistaMun eilinen kirjastoreissu päättyi siihen että raahasin repullisen kirjoja mukaan. Taitaa olla kirjablogien vika tämäkin, tuli niin monta "nyt kyllä otan tämänkin" kirjaa vastaan.
Tässä kokoelmassa minulle tuli useampaan otteeseen tunne, että hyvä idea oli tavallaan tuhlattu pelkkään lyhyeen novelliin; siinä olisi ollut aihetta pidempäänkin tekstiin.
VastaaPoistaYleensä käyn kirjastossa ruokatunnilla pikaisesti, ja lainattavat kirjat on harkittu jo valmiiksi. Olen huomannut herätelainausta rajoittavan näppärästi sen, ettei kanniskele mukanaan rinkkaa tai kapsäkkiä vaan vain pienen laukun, johon ei mahdu kuin korkeintaan kolme kirjaa vaikka kuinka haluaisi. Käsissään niitä ei viitsi raahata, ja sitä kautta saa lisää malttia odottaa seuraavaan päivään asti.
Ei liene vaikeaa arvata mitä tapahtuu, kun menee päästämään suustaan jotain sellaista kuin edellisessä kommentissani. Näköjään siihen laukkuun on mahdollista tunkea, sulloa ja ahtaa viisikin kirjaa. Saako tänne sellaista punastushymiötä?
VastaaPoistaMaarit Verronen! Kirjailija, jonka olin kokonaan unohtanut, vaikka jossain vaiheessa luin hyvinkin innokkaasti. (Täytyi oikein tarkistaa teosluettelo: olen tosiaan lukenut 90-luvulta kaiken tai melkein, mutta sen jälkeen en mitään.) Silloin kirjoissa viehätti juuri tuo "nyrjähtäneisyys", ovelat salakäytävät arjesta fantasiaan tai toisinpäin. Matka Albaniaan on myös jäänyt mieleen hyvänä matkakirjana.
VastaaPoistaTäytyykin ehkä palata taas Verrosen pariin, kiitos vinkistä!
Dystopiakammoni on saanut minut pysymään kaukana Verrosesta. Mutta tiedän, että objektiivisesti katsottuna hän on taitava ja arvostettu kirjailija. Kiva siis, kun löysit hänet ja nostit täällä esiin (ei ole välttämättä mikään median suuri lemmikki)!
VastaaPoistaKaroliina
Jori: meidän kirjastossa niillä on tiskin alla muovipusseja avuksi ahneuteen sortuville... ja kun sen kerran oppii, mikään ei pelasta!
VastaaPoistaMuovikasseja voisi pitää jo vastuuttomuutena. Voisikohan olla sellainen sääntö, että niitä saa antaa vain sellaisille, jotka ovat lainaushistoriallaan osoittaneet syyntakeisuutensa?
VastaaPoistaMä kanssa kahlasin Maarit Verrosta joskus opintoaikoinani ja Matka Albaniaan oli mun suosikkini ;D
VastaaPoistaUusin kirja oli hetken lainassa, mutta en jaksanut juuri nyt syventyä verrosmaiseen maailmaan. Se vaatii aina pientä virittelyä.
Hm, väitin jo unohtaneeni koko Verrosen 90-luvulle, mutta yllättäen löysinkin ihkaomasta kirjahyllystäni vuonna 2007 julkaistun Saari kaupungissa -romaanin. Jos sitä nyt voi romaaniksi kutsua... kokoelma irtonaisenpuoleisia kohtauksia erakkomaisen päähenkilön elämästä. Tämä teos jäi minulle arvoitukseksi. Hm.
VastaaPoistaJotenkin kuulostaa siltä, että Normaalia elämää ei olisi Verroselle tyypillinen kirja. Osaako joku vahvistaa tai kumota tätä käsitystä?
VastaaPoistaEn ole lukenut Normaalia elämää, joten en osaa verrata muihin, mutta luulen, että Verrosen tuotannon alkupää on scifi/fantasia-orientoituneempaa kuin tuoreemmat teokset. Voin olla väärässäkin. :)
VastaaPoistaMielestäni Verronen onnistuu tällä kirjallaan siinä, missä tuore F-voittaja Rimminen ei, eli ihmiskuvauksessa. Verrosella on mukana tarvittava toteavantiivis kyniikka, jota myös esim. Juha Seppälältä ja Turo Kuningakselta löytyy. Verrosen teoksesta tuli väkisinkin mieleen elokuvapuolelta Todd Solondzin "Happiness", joka on ainakin omalla kohdallani onnistuneisuuden merkki.
VastaaPoista