Piper Kerman: Orange is the New Black

Piper Kerman: Orange is the New Black - Vuosi vankilassa
Suomennos: Oona Timonen
Otava 2014, alkup. 2010
Sivuja: 458

Tässä on jälleen kirja, joka oli postista ilmestynyt pöydälleni. Kansi ei ole kovinkaan lupaava, sillä se näyttää mainostavan yksinomaan tv-sarjaa, joka mitä ilmeisimmin on nähtävissä nettipalvelun kautta täälläkin. Koen kuitenkin vankilatarinat jostain syystä niin kiinnostaviksi, että otin tämänkin rohkein mielin luettavaksi.

Piper Kermanin elämä oli mallillaan siihen saakka, kunnes hän saikin yllättäen syytteen kymmenen vuoden takaisista huumausainerikoksista. Tunnustettuaan syyllisyytensä hänet tuomittiin 15 kuukaudeksi vankeuteen, ja Yhdysvalloissa tuomiot näyttävät olevan ehdottomia. Vankilaan meneminen on tietysti valtava muutos, ja se saakin ansaitsemansa huomion.

Mielenkiintoisinta vankilaan menossa on se uusi, tuntematon tilanne, joka edessä vaanii. Vanki itsessään on kuitenkin lähestulkoon täysin järjestelmän armoilla, joten hänen näkökulmastaan on tuurista kiinni, millaisissa oloissa rangaistuksensa joutuu kärsimään. Päähenkilön kaltaiset vangit pääsevät yleensä matalan turvallisuustason yksikköön, mutta entä jos niin ei satukaan käymään? Varmaankin asiaan voisi yrittää anoa muutosta, mutta siinäkin tapauksessa olisi ihan samalla tavalla muiden ihmisten armoilla kuin alun alkaenkin. Samaten ne ihmiset, jotka valikoituvat esimiehiksi, työtovereiksi ja kämppiksiksi, samaa suurta tuntematonta.

Suurin osa kirjasta kuluu "olemiseen", eli siihen kun arki on alkanut ja sen tapahtumiin. Siinäkin on oma mielenkiintonsa, mutta kovin rauhalliselta meno tuntuu sellaisen mielestä, joka on katsellut telkusta vaikkapa Kylmää rinkiä. Vangit eivät tapakaan toisiaan joka kappaleessa, eikä myöskään eristyssellien ovet käy tiuhaan tahtiin.

Kirjan luettuani huomasin, että sen pohjalta tehty tv-sarja onkin komedia. Mitään siihen viittaavaa en lukemastani löytänyt, joten kirja on selvästikin kirjoitettu sarjaa realistisemmalla otteella. Totta puhuakseni minua ehtikin ihmetyttää, miten tekstin pohjalta saisi tehtyä tuntitolkulla ohjelmaa.

Vankilateemasta huolimatta en jaksanut tästä erityisemmin syttyä. Arvelisin kohderyhmän löytyvän enemmänkin naisista. Mitään vaikeuksia loppuun lukemisen suhteen ei sentään ollut, sijoitan ryhmään "ihan kiva".