Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo

Kari Enqvist: Kosmoksen hahmo
WSOY 2003
Sivuja: 278 

Olen aiemmin lukenut viisi Enqvistin kirjaa, ja pitänyt jokaisesta. Melkein saman verran on vielä lukematta tämän jälkeenkin. Pikkuhiljaa minua alkaa kiinnostaa yhä enemmän se, kykeneekö hän kirjoittamaan lainkaan, jos ehdoksi asetetaan, että uskonnosta pysytään erossa.

Kosmoksen hahmo käsittelee nimensä mukaisesti ensisijaisesti maailmankaikkeutta, tai tarkemmin sanoen tieteellistä käsitystä maailmankaikkeuden rakenteesta ja historiasta kautta aikojen. Tämän tiimoilta Enqvist tekeekin jälleen kerran ansiokasta työtä: hän saa takuuvarmasti vaikeat asiat kuulostamaan ymmärrettäviltä. Todennäköisesti lukija ei niitä oikeasti kunnolla käsitä, mutta ainakin luulee ymmärtävänsä, ja vähintäänkin uskoo, että riittävän matemaattisen ja fysikaalisen tietämyksen saatuaan voisi ymmärtää.

Olen lukenut useita vastaavaa aihetta sivuavia ja käsitteleviäkin populaareja tiedekirjoja, mutta silti tässä tuli paljon uutta tietoa; sekä kokonaan uutta että sellaista, jonka Enqvist onnistui selittämään aiempaa paremmin. Myös tämän kohdalla pätee sama, minkä olen maininnut aiemminkin: tämä kirja vaatii pohjatietoja. Lukion laaja fysiikka ainakin riittää helposti, mutta jos et erota positronia neutronista, et osaa suoralta kädeltä sanoa onko gravitaatio sähkömagneettista vuorovaikutusta voimakkaampi vai heikompi ja tähtien elinkaarten vaiheetkin ovat hämärän peitossa, niin kannattaa aloittaa jostain toisesta kirjasta. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että pohjatietojen avulla tästä saa enemmän irti, vaan myöskin siitä, että tarjolla on rutkasti kiinnostavaa luettavaa, joka joka tapauksessa kannattaa lukea ensin.

Sitä ei käy kieltäminen, etteikö tällainen kosmologista maailmankuvaa kokonaisvaltaisesti käsittelevä kirja liittyisi myös uskontoihin. Sikäli uskonto-osuudet ovat perusteltuja, etenkin kun aihetta on kevyesti hipaistu myös filosofiselta kannalta. Siitä huolimatta en voi välttyä ajatukselta, että olen lukenut tämän saman vuodatuksen ennenkin, enkä pelkästään yhtä kertaa vaan useamminkin. Jaan edelleen Enqvistin näkemyksen siitä, että tieteellisessä maailmankuvassa ei ole jumalille tilaa, mutta onko sitä pakko toitottaa jokaisessa kirjassa? Selvästikin olen lukenut hänen teoksiaan väärässä järjestyksessä, sillä tämä kritisointi ei varsinaisesti kuulu tämän kirjan yhteyteen, vaan koskee Enqvistin tuotantoa laajemmin. Joka tapauksessa hänen kriittisyytensä uskontoja kohtaan on tässäkin kirjassa niin laajaa, että sen voi sanoa eksyvän itse aiheesta.

Viimeisimmässä kirjassaan Uskomaton matka uskovien maailmaan hän keskittyy pelkästään uskontoihin. Nyt kun olen nähnyt, miten paljon hän onkaan ehtinyt kirjoittaa uskontoja vastaan, ei väite siitä, että hänen mielestään uskonnot olisivat mielenkiinnoton kysymys, enää ole millään muotoa uskottava. Yhden kirjan voisi ymmärtääkin, mutta sen jälkeen kirjoittaja toteaisi vain tuoneensa oman kantansa julki ja aiheen olevan hänen osaltaan käsitelty. Enqvist sen sijaan näyttää palaavan uskontoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Sinänsä en näe siinä mitään pahaa, mutta mielestäni olisi johdonmukaista tehdä se asianmukaisen otsikon alla ja myöskin tunnustaa itselleen, että aihe on hänelle merkityksellinen. Jos ei muuten, niin ainakin mieltä kiinnostavana vastustajana.

Niille, jotka ovat Enqvistiä ennenkin lukeneet, voin kirjaa lämpimästi suositella. Ensikosketuksena se tuskin on otollisin. Jos saisin itse aloittaa alusta, niin etenisin kronologisessa järjestyksessä.