Marko Leino: Saasta
Kansi: Markko Taina
Teos 2013
Sivuja: 513
Saasta on inhottava kirja. Takakannessa mainitaan pääosassa olevan aviopari Mikko ja Tiina, jotka ovat menettäneet tyttärensä Saanan pari vuotta sitten. Tosiasiassa pääosassa on 14-vuotias valkovenäläinen teinityttö Anzelika, joka joutuu sattumalta ihmiskaupan uhriksi ja päätyy prostituoiduksi Viroon ja lopulta Helsinkiin. Kirjan inhottavuus johtuu siitä, että Anzelikan tarina kerrotaan varsin tarkasti - yksityiskohtiakaan sensuroimatta - ja toisaalta siitä, että valitettavasti kuvaus on todenmukainen.
"Pääosapariskunnasta" Mikko on isä, joka ei pääse tyttärensä menetyksestä yli, vaan perehtyy parhaansa mukaan muiden kadonneiden koulutyttöjen tapauksiin. Taksikuskin työn kautta hän myös törmää Anzelikan asiakkaaksi halajavaan mieheen, jota ei voi sietää ja päätyykin ottamaan oikeuden omiin käsiinsä. Teksti on kirjoitettu tyyliin, joka pitää Mikon toimintaa ymmärrettävänä ja tuntuu antavan sille jopa oikeutuksen, vaikka tosiasia on, ettei hän maailmaa paremmaksi saa.
Sivuosissa ovat varhaisnuorten seksuaalivalistaja Kristian, jonka kautta päästään kurkistamaan pedofiilin edesottamuksiin sekä itseään Kuninkaaksi kutsuva Janne, joka puolestaan on useiden katoamistapausten takana, mutta on ihan silkka sadistinen sarjamurhaaja. Etenkin jälkimmäisen osuus tuntuu kovin irralliselta, vaikka tietysti onkin väkisin liitetty muihin, ja on sinällään ihan kiinnostavaa luettavaa.
Hesarin arvostelussa ihmeteltiin sitä, miksi Leino on päätynyt mässäilemään inhottavuuksien yksityiskohtaisilla kuvauksilla. Minusta se on paikallaan, sillä juuri todenmukaisuus tuo tälle arvoa, ja katseen kääntäminen toisaalle tai asioiden kaunistelu ainoastaan vähättelisi itse ilmiöitä. On helppo kauhistella asiaa yksittäisten pahojen ihmisten kantilta, mutta tosiasiahan on se, että ihmiskauppa saa alkunsa valtavien varallisuuserojen luomasta rakenteellisesta väkivallasta, ja välillisesti siihen syyllistyvät kaikki rikkaiden maiden asukkaat. Kieltämällä tällaisten aiheiden käsittelyn ja kieltäytymällä lukemasta todenmukaista tekstiä saadaan ainoastaan syvennettyä sitä eriarvoisuuden kuilua entisestään. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kylläkin kyse on viihdekirjallisuudesta, ja voikin uhrata ajatuksen sille, millaisten aiheiden parissa oikein viihdymmekään.
Minun kohdallani tämä täytti tehtävänsä: kirja piti otteessaan, ja vaikka välillä tulikin surullinen olo esitettyjen ihmiskohtaloiden puolesta, niin silti teki mieli lukea lisää. En osaa kuvitella, että pystyisin lukemaan yksinomaan tällaisia kirjoja, mutta välillä tuntuu uppoavan varsin mainiosti.
Kuka tätä kaavaileekaan luettavaksi, niin painotan nyt vielä, että kyse ei tosiaankaan ole mistään hyvän mielen kirjasta, vaan tasan päinvastoin. Kannattaa valmistautua rankkaan lukukokemukseen.
Samanlaisissa tunnelmissa ollaan. Kirja on rankka ja hetkittäin vähän vaikeakin sulateltava (siis juuri tuon rankkuuden takia) mutta toisaalta jopa koukuttava lukukokemus. Hyvä mutta paha. Hyvä että asiasta puhutaan, koska tämä on varmasti ihan arkea joillekin onnettomille tänäänkin.
VastaaPoistaEihän tämä oikeastaan kantaa mihinkään ottanut, kauhisteli vain. Parempi silti sekin kuin vaikeneminen.
PoistaMinusta kirjassa ei nimenomaan kauhisteltu, vaan asiat vain kerrottiin. Kantaa voi ottaa jo pelkästään kirjoittamalla tällaisen kirjan ja avaamalla ns. oven lukijalle. Kukin voi valita, kuinka paljon haluaa ajatella "ohi kirjan".
PoistaKirjailijan ei minusta tarvitse saarnata tai osoittaa moraalin taitekohtia; lukijalle voi jättää tilaa ja pureskeltavaa. Minä en pidä liiasta selittelystä kirjallisuudesta, vaan teen johtopäätöksieä mielelläni itse.
Vaikuttava ja rankka kirja, joka kannatti lukea. Saasta innoitti minut tutustumaan muuhunkin Leinon tuotantoon (kunhan saan käsiini). :)
Minä taas tykkään kannanotoista, mutta tähän ne eivät kuuluneet.
PoistaMinulla tämä odottaa lukemista, olen lukenut tästä aika paljon myönteistä ja kieltämättä odotan kirjaa. Hesarin arvio, no joo, mutta siihen en jää roikkumaan. Se oli muutenkin kummallinen.
VastaaPoistaMutta olen samaa mieltä kuin Norkku, on hyvä että siasta puhutaan. Vaikken olekaan vielä kirjaa lukenut.
Jos ei varoittelu ole vielä saanut kavahtamaan, niin uskon sinunkin tykkäävän tästä.
PoistaMoi! Kiitos arvostelusta. Näihin on mukava (tai sitten ei) törmätä. Mainittakoon, että kyllä mä mielestäni toin kantani pedofiileihin ja ihmiskauppiaisiin esiin ihan kirjan nimeä myöten.:) Piti ensin panna teoksen loppuun myös linkkejä, joiden kautta voi auttaa ihmiskaupan(lapsi)uhreja, mutta koin sen lopulta liian osoittelevaksi. Terkuin, Marko
VastaaPoistaKiitoksia vierailusta, minä pidän kirjailijoiden kommentteja oikein tervetulleina!
PoistaOkei, minä ajattelen kannanoton vähän eri tavalla. Toki kirja tuo jo nimessään esiin sen, että kyse on inhottavasta ilmiöstä, mutta sehän on oikeastaan itsestään selvää. Kantaaottavuus tulisi siitä, että ehdottaisit jotain toimintatapaa, mitä eri tekijöille pitäisi tehdä. Toinen okei, kyllähän kirjassakin kaikille jotain tapahtui, mutta en osannut lukea sitä mielipiteenä tai ehdotuksena. Jos se sitä oli, niin sitten joutuisinkin kirjoittamaan kappaleen eriävästä mielipiteestäni :)
Minä en olisi pitänyt linkkilistaa liian osoittelevana, mutta en toisalta myöskään ratkaisuna.