tiistai 19. maaliskuuta 2013

Päivi Alasalmi: Vainola

Päivi Alasalmi: Vainola 
Kansi: Heikki Kalliomaa 
Gummerus 1996 
Sivuja: 252 

Tämänkertainen kirja löytyi luettavaksi telkkarimme takaa. Kyse ei ole aivan niin jännittävästä löydöstä kuin äkkiseltään voisi kuvitella, sillä minulla ei ole lainkaan varsinaista kirjahyllyä, vaan lukuvuoroaan odottelevat kirjat ovat ihan oikeasti pinossa tv-tasolla. Koska en myöskään ole järin viitseliäs pitämään sitä pinoa siistissä järjestyksessä, on se työnnetty tv:n taakse enimmiltä katseilta piiloon. Sikäli tuo ensimmäisen lauseen toteamus pitää paikkansa melkeinpä kaikkien kirjojen kohdalla, joita en ota oikopäätä lukuvuoroon.

Kaksi aiemmin lukemaani Alasalmen romaania (Onnellisia ihmisiä ja Tuo tumma nainen) ovat olleet varsin positiivisia kokemuksia ja niiden innoittamana olen Vainolankin uskaltanut ostaa kirjaston poistomyynnistä.

Laura Auer on noin 25-vuotias nainen, joka on varsin lyhyen tutustumisen jälkeen mennyt naimisiin yli 60-vuotiaan, rikkaan kartanonisännän Lauri Vainolan kanssa. Laura kertoo hieman päiväkirjamaisesti päivä kerrallaan muutaman viikon tapahtumista, jotka alkavat pariskunnan saapumisesta kartanoon.

Elämä on varsin yläluokkaista. Lauran tehtäviin kuuluu lähinnä edustusvaimona toimiminen, ja muilta osin päivät kuluvat väitöskirjaa kirjoittaessa ja ympäristöön tutustuessa. Valtavassa talossa riittääkin ihmeteltävää kaikkine lukittuine ja kiellettyine huoneineen, ja tokihan kartanonrouvan harrastuksiin kuuluu myös ratsastus.

Tarinan varsinainen ydin rakentuu kuitenkin tuoreen aviomiehen arvoituksellisuudelle. Laura ei tiedä hänen menneisyydestään juuri mitään, ja tietojen hankkiminen tuntuu kovin vaikealta. Sieltä täältä löytyy tipoittain vihjeitä, joiden merkityksen Laura tulkitsee parhaaksi katsomallaan tavalla. Vähitellen kokonaisuus alkaakin muodostua yhä pelottavammaksi.

Lukija alkaa väistämättä jossain vaiheessa epäillä, onko Laura harkinnut tapahtumien merkitykset aivan kohdilleen, vaikkei tiedäkään yhtään häntä enempää. Tämä korostaa sitä, miten vahvasti pelko on lähtöisin kunkin omasta päästä. Yllätyksellisyyttä lupaillaan jo kirjan takakannessa, ja sitä tosiaan on luvassa! Keneen tässä oikein pitäisi luottaa...?

Tämä on hienosti laadittu kirja. Viittaustensa kautta se vetoaa niin yläluokkaisen kartanoelämän kuin perinteisen kauhulinnamiljöönkin ystäviin, mutta toimii mainiosti myös ihan sellaisenaan. Vahvistaa entisestäänkin käsitystäni Alasalmesta.

12 kommenttia:

  1. Peukut tälle, sekä kirjalle että jutulle... Alasalmi on sillä tavalla jännä kirjoittaja, että kaikki romaanit ovat erilaisia - ja silti niissä on oma alasalmelainen tvistinsä jokaisessa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, niiden kolmen lukemani perusteella allekirjoitan tuon. On kivaa, että kirjailijaan voi luottaa, hyvässä mielessä siis.

      Poista
  2. Alasalmea on mullakin kaksi kirjaa kirjahyllyssä. Luin näitä joskus aikoinaan, ja pidin juuri alasalmelaisesta fiiliksestä =) Toivottavasti moni lukija löytää Alasalmen kirjat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri vanhojen kirjojen kohdalla meillä bloggareilla onkin tärkeä osa, muutoin näkyvyys tahtoo kohdistua vain uutuuksiin. Minä ainakin olen ehtinyt saada monta loistavaa vinkkiä!

      Poista
  3. Luin Alasalmen yhden novellin, ja voisi tutustua muuhunkin tuotantoon.

    VastaaPoista
  4. No voihan, mulla oli tää lainassa, mutta ehdin palauttaa kirjan lukemattomana kirjastoon... Kunhan lukusuma helpottaa otan uudelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sen saa lainaan uudestaankin, minun poistokappaleeni ei ollut viimeinen :)

      Poista
  5. Hmm. Mielenkiintoista! Alasalmea en ole koskaan lukenut, mutta toisaalta kirjailijasta on silti muodostunut oma käsitys, joka ei ihan sovi tämän kirjan kanssa yksiin:) Toisaalta suomalaisuus ja kartanot eivät nekään ole mielestäni luonnollisin parivaljakko (varsinkin kun nyt tässä kuussa luen englantilaiset kartanotarinat -teeman mukaisesti...), joten pitää ihan laittaa harkintaan, että tutustuisin tähän kirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laita ihmeessä harkintaan. Minullekin selvisi vasta tämän bloggauksen kirjoittamisen jälkeen, että Vainola oli Finlandia-ehdokkaanakin.

      Poista
  6. Tämä oli ensimmäinen Alasalmeni ja ihastuin kirjaan ikihyviksi. Loppussa kirjailija veti tosissaan maton lukijan jalkojen alta ja pidin myös kirjan kauhuromanttisista parodian piirteistä.

    Tästä kirjasta sainkin kipinän tutustua Alasalmen tuotantoon laajemmin. Toistaiseksi ei ole tarvinut pettyä. Jokainen kirja on ollut erilainen, mutta kyllä Alasalmi on ollut niistä tunnistettavissa. Vähän niinkuin Booksy tuolla ylempänä sanoi niissä on oma alasalmelainen tvistinsä jokaisessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on helppo ihastua. Minullakin olisi tarkoitus jatkaa tuotantoonsa tutustumista, mutta ei kaikkea herkkua kerralla!

      Poista