Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika 
Kansi: Ville Juurikkala & Tommi Tukiainen 
Like 2013 
Sivuja: 215

Olen tykännyt kaikista Björkin kolmesta aiemmasta kirjasta, joten oli selvää, että lukisin tämänkin heti tuoreeltaan. Kirjailijan kertoman mukaan kaikki hänen kirjansa perustuvat enemmän tai vähemmän omiin kokemuksiin, mikä on omiaan lisäämään mielnkiintoa. Tällä kertaa pääosassa on hänen oma poikansa.

Marion tyttö, joka on pienestä pitäen tiennyt, että haluaisi olla poika. Leskeksi jääneellä äidillä on suuria vaikeuksia hyväksyä tilannetta, ja hän yrittää patistaa tytärtään näyttämään tytöltä. Marionille se ei ole todellinen vaihtoehto, vaan kaikki tilanteet joissa häntä pidetään tyttönä, tuottavat ahdistusta. Selviytymistapana onkin lähnnä sukupuolen piilottaminen kokonaan ja vetäytyminen tilanteista, joissa se voisi tulla esiin.

Monelle tulee varmasti mieleen, että koulussa Marion olisi suuressa vaarassa joutua kiusatuksi. Hänen kohdallaan tilanteen pelastaa isoveli Aaron, jolle ei kukaan ryppyile. Ensimmäiselle yrittäjälle hän asettaa lähestymiskiellon, jota kukaan ei kyseenalaista. Eipä sillä, Marion osaa kyllä pitää itsekin puolensa, eikä sen vuoksi ole kovin otollinen kohde kiusattavaksi ilman suojeluakaan. Riippumatta siitä, miten todenmukainen tämä kiusaamattomuusasetelma on, se on hyvä valinta tähän kirjaan, sillä muuten kiusaaminen voisi helposti nousta tärkeimmäksi teemaksi ja ryövätä koko shown.

Suuremmat vaikeudet alkavat sen myötä, kun Marion alkaa kasvaa naiseksi. Ulkonäön piilottelu muuttuu hankalammaksi ja yhteenotot äidinkin kanssa saavat vakavampia piirteitä. Pitäisi tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen, eli missä aikoo opiskella ja mitä kaavailla ammatikseen. Näihin kysymyksiin on monilla  vaikeuksia löytää vastauksia muutenkin, saati sitten nuorella, jolla tahtoo olla päällimmäisenä asiana mielessään oma sukupuolensa ja kaikki muu vasta sen jälkeen.

Poika on varsin nopealukuinen kirja, minunkin hitaalla tahdillani tämä meni helposti muutamalla rupeamalla. Tavallaan tarinassa ei ole mitään erityistä tai ihmeellistä, mikä koukuttaisi juonen puolesta lukemaan, vaan mielenkiinto syntyy ikän kuin luonnostaan. On hauskaa nähdä, että tällainen "vielä yksi" -ilmiö voi syntyä myös ilman juonikoukeroita tai kihelmöivää jännitystä sen puolesta, selviääkö sankari pinteestä vai ei. Ja vieläpä näin suoraviivaisella tavalla kiroitettuun kirjaan.

Lukukokemus oli positiivinen, vaikkei ajatuksia juuri herännytkään. Lähinnä jäi vain hyvä mieli siitä, että tarina päättyi hyvin matkalla vaanineista karikoista huolimatta. Myös yhteiskunnallisen kannanoton voi kerrankin nähdä myönteisenä, sillä sukupuolenkorjausoperaatio ei takuulla suju kaikkialla yhtä sujuvasti kuin tässä tarinassa. Jään innolla odottamaan, mitä Björkin kynästä vielä onkaan tulossa.