lauantai 1. lokakuuta 2011

Heidi Jaatinen: Jono

Heidi Jaatinen: Jono
Gummerus 2011, 217 sivua.

Kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti on rakastellessaan taidemaalarimiehensä Aarni Härkäsimpun kanssa tullut täyttymyksen hetkellä tokaisseeksi, että "Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi." Seesteisenä alkukesän päivänä heidän pihalleen ilmestyy ensin yksi mies, sitten toinen ja pian heitä on paikalla jonoksi asti, joka kasvaa kasvamistaan. Aarnilta on Ainan tokaisu päässyt livahtamaan ohi korvien ja hän kuvittelee miesten olevan hänen taiteensa ihailijoita, mutta kaikki muut ovat perillä asioiden todellisesta laidasta.

Toppuuttelen heti kärkeensä niitä, jotka kenties eksyvät tähän arvosteluun epätavanomaisten hakusanojen perusteella, että kyseessä ei ole mikään hillitön ryhmäseksi-iloittelu tai kuvaus maailmanennätysgangbangista; edes piirikunnallista ennätystä ei hätyytellä.

Kyseessä on farssi, ja vaikka kuinka yritin lukiessani löytää jonon merkityksestä jotain syvällisempää tai kantaaottavaa, jäi se pelkäksi yritykseksi. Jono alkaa elää aivan omaa elämäänsä omakotitalon pihamaalla, eivätkä satojen miesten laajuinen joukko tietenkään siihen edes mahdu. Jonossa olijat edustavat kaikkia yhteiskuntaryhmiä ja ammattikuntia, ja niinpä joutilaat miehet ehtivät odotellessaan järjestää paikalle yhtä jos toistakin. Mm. paikalle kiikutetut bajamajat on tuossa tuokiossa liitetty kiinteästi viemäriverkostoon, ja rakennetaan pihalle oikein temppelikin.

Minulla on suhtautumisvaikeuksia tämäntyyppiseen kirjallisuuteen. Toisaalta tarinaa pitäisi lukea sen kummemmin pohtimatta, antaa mennä vaan eikä välittää siitä miten järkeviä tai järjettömiä jotkut tilanteet saattavat olla. Toisaalta ehdin lukea melko pitkään, ennen kuin saatoin olla varma siitä, että kyseessä on pelkästään huumori. Kokonaisuutena jälkimaku oli sellainen "ihan kiva", mutta tokkopa tästä pidemmän päälle juuri muuta jää mieleen kuin koko tarinan kantava idea, eli se jono.

3 kommenttia:

  1. Mulla on tämä myös lukulistalla ja Jaatisen esikoisesta Ei saa katsoa aurinkoon tykkäsin tosi paljon. Tämä kuitenkin vaikuttaa hirveän erilaiselta...no, saapa nähdä mitä mieltä minä olen;)

    VastaaPoista
  2. Tästä jäi nyt häkellyttävän voimakas mielikuva siitä, ettei näillä aineksilla oikein potkita "täyspitkäksi" kirjaksi saakka... mutta toivottavasti olen väärässä, eiköhän tämä tule luettua syksyn mittaan.

    VastaaPoista
  3. En minä nyt oman kokemukseni perusteella valtavasti halua muita innostaa raivaamaan pinostaan tälle tuilaa, mutta en toisaalta turhaan lannistaakaan. Päättäkää itse :)

    VastaaPoista