Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Suomennos: Taina Helkamo

Otava 2011, 304 sivua.

Kiinnostuin tästä kirjasta, koska esittelyssä mainittiin siinä kuvattavan maailmaa autistisen nuoren naisen silmin. Päähenkilö tosiaan onkin korkean toimintakyvyn omaava autisti, samaan tapaan kuin vaikkapa Sademiehessä. Omalta kohdaltani minua olisi kiinnostanut enemmän matalan toimintakyvyn autistin kertomus, mutta ainakaan toistaiseksi lukijat eivät saa valita kirjojen sisältöjä mieleisikseen.

Karen on elänyt ensimmäiset kymmenen vuottaan täysin villilapsena. Hän on asunut kotona äitinsä luona, mutta tyystin vailla minkäänlaista kasvatusta. Vasta äitinsä kuoltua ja tätinsä ryhdyttyä hoitamaan taloutta ja tyttöä hän oppii puhumaan. Täti saa pramean talon lisäksi perinnöksi suuren tonnikalanjalostamon, mikä tuo mukanaan taloudellisen riippumattomuuden ja niinpä Karenkin voi saada yliopistokoulutuksen rajoituksistaan huolimatta.

"Standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä.

1. En osaa valehdella.
2. Minulla ei ole mielikuvitusta.
3. Ja tiedän, että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, olen varma etten sitä tiedä. "

Lyhyesti kuvattuna asetelma on siis sellainen, että autistisella naisella on mahdollisuus tehdä suunnilleen juuri sitä mitä hän haluaa, koska tätinsä kykenee huolehtimaan taloudellisesta puolesta ja on myötämielinen tekemisten suhteen. Samalla se on juuri se, mikä autistisissa henkilöissä kiinnostaa: mistä he unelmoivat? Mitä he tekisivät, jos vain oma tahto olisi rajana?

Sademiehen tapaan Karenillakin on erityislahjoja, joista yksi on täydellinen keskittymiskyky. Hän käyttää kykyään mm. opettelemalla erittäin taitavaksi ja pikkutarkaksi piirtäjäksi, joskin piirrokset voivat esittää ainoastaan todellisuutta.

Minusta jo pelkästään erilaisessa tavassa tarkastella maailmaa olisi hyvinkin sisältöä yhteen kirjaan. Kirjailija on kuitenkin valjastanut sen kritiikin välikappaleeksi. Kritiikin kohteena on etupäässä eläinten tehotuotanto ja erityisesti uhanalaisen tonnikalan kalastus. Liikkeelle lähdetään aina filosofi Descartesista saakka kyseenalaistaen se, miksi ihminen on nostettu kaikkien muiden elollisten olentojen yläpuolelle ja samalla ihmisen oikeus käyttää niitä häikäilemättä hyväkseen. Ihmiset ovat kääntäneet kuuluisan lausahduksen "ajattelen, siis olen" toisin päin ja päätelleet, että "se, mikä ei ajattele, ei ole".

Kirjassa itsekkäitä ja ahneita markkinavoimia kuvaa liikemies Gould, jonka maailmassa ei ole kuin yksi ainoa päämäärä: haalia lisää rahaa. Kaikki, mikä hänen ja päämäärän välissä on tai siihen asettuu, on raivattava pois. Millään, mikä ei tuo lisää rahaa, ei ole mitään arvoa eikä järkeä. Raha on lakannut olemasta "yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta", ja siitä on tullut kaiken mitta.

Minusta Karenin toivottoman rehellisessä ajattelutavassa on jotain valloittavaa. Aikuisten maailmassahan rehellisyys on ylellisyyttä, joka on suotu vain pienille lapsille. Useimmilla on vaikeuksia olla rehellinen edes itselleen, vaikka se yleensä olisikin sallittua. Ajattelemisen aihetta tämä teos antaa. Kukin voi tykönään pohtia, miten itse todellisuudessa toimisi, jos vaikutusmahdollisuudet (lue: rahaa) olisivat vastaavat kuin Karenilla. 

Vilkaise myös, mitä Jenni, Mari A, Sanna, Laura ja Katja ovat sanoneet!