Marja Björk: Puuma

Tämä kirja löytyi kirjaston uutuusluettelosta. Vaikka saankin päivittäin tiedon uutuuksista, pitävät muut ilmeisesti sitä silmällä vieläkin tarkemmin, sillä muutamankin tunnin ikäisen syötteen kohdalla voi hyvin olla jo kymmenittäin varauksia. Ei millään pahalla kaikkia kirjailijoita kohtaan, mutta minusta on ilahduttavaa tietää, että monet muutkin väijyvät uutuuksia kirjastosta ja käyttävät sitä lukemistokanavanaan. Minä olen kirjastojen kannattaja, enkä edes pelkästään sen vuoksi, että jokainen kirja ansaitsee tulla luetuksi useammin kuin kerran, ja lukijan taas on tuhlausta lukea samaa kirjaa moneen kertaan, koska kaikkea ei kuitenkaan kukaan ehdi lukea. Aina jää lukematta valtava määrä kirjoja, jotka olisivat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.

Puuma on muodikas termi. Sen vuoksi kirja, jolla on sama nimi, on väistämättä myöskin muodikas. Jos ei nimellä olisi nostetta, pitäisin tätäkin kirjaa aika tavallisena. Nyt se kerää lisäpisteitä ajankohtaisuudesta.

Malla on lapseton viisikymppinen juristi, joka elää kahdestaan kuusikymppisen Kaukon kanssa. Kauko on myös juristi, joten taloudellisesti he ovat etuoikeutettuja. Kauko ei ole ottanut eroa vaimostaan, vaikka onkin elänyt Mallan kanssa viimeiset parikymmentä vuotta. Malla ei elättele kuvitelmia uskollisuudesta, vaan aloittaa epäröimättä seksisuhteen naapuritalossa asuvan Royn kanssa. Se ei suinkaan ole hänen ainoa säätönsä, vaan etelänmatkoilla hän käy säännöllisesti paikallisen gigolon kainalossa, eivätkä nämäkään ainoita ole.

Mallan ystävä Riitta on alkanut vakavan suhteen Tuomaksen kanssa, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö. Kirjailija kuvaa näiden kahden suhdetta ansiokkaasti, sillä lukijalle on alusta saakka päivänselvää, että Tuomaksen kaltaisista miehistä tulisi naisten pysytellä mahdollisimman kaukana.

Toinen puoli kirjasta ovat takaumat Mallan lapsuuden kesiin, jotka hän viettää äitinsä ja palvelijatar Signen kanssa kesämökillä. Viereisessä mökissä asuu mustalaisperhe, ja vähitellen Mallalle selviää, että naapurimökissä säännöllisesti vierailevalla Hemmillä ja hänen äidillään on seksisuhde. Tarkoituksena on ilmeisesti vetää yhteys äidin suhteen ja sen välille, että Mallastakin on tullut Puuma. Minusta se yhteys ei ole lainkaan suoraviivainen, mutta koska kirjailija hallitsee Mallan elämää, niin olkoon sitten niin.

Puuma on lyhyt kirja, alle 200 nopeasti luettavaa sivua. Jopa minäkin olisin voinut lukea sen yhdeltä istumalta, vaikken nyt lukenutkaan. Jos Kuolleet sielut ei vetänyt minua puoleensa, niin tämäpä veti. Sen vuoksi lyhyys jopa harmitti, sillä tätä olisi mielellään lukenut enemmänkin. Kirjailija olisi huoletta voinut laajentaa tarinaansa ilman pelkoa siitä, että se olisi käynyt tylsäksi tai liian toistavaksi. Henkilöt ovat kiinnostavia, ja heidän elämäänsä olisi voinut kuvata enemmänkin, vaikka nytkään ei voi väittää, että ne olisivat jääneet tarpeettoman ohuiksi. Joko siis Björk osaa luoda hahmonsa suhteellisen vähällä tekstillä, tai sitten he ovat niin tuttuja kaikille jo valmiiksi, ettei enempää edes tarvita.

Antamatta enempää juonipaljastuksia mainitsen vielä sen, että kirjan ansioksi on luettava se, kuinka Mallan elämän ja yleensäkin puuman elämän tyhjyys paljastetaan. Päällisin puolin hän elää monen ihmisen unelmaa: on vapaa-aikaa ja rahaa jolla viettää sitä, ja käytännössä vapaus olla kenen kanssa lystää. Mutta mitä jää jäljelle juhlien jälkeen, kun vieraat ovat lähteneet?

En edelleenkään anna arvosanoja, mutta laitan Björkin esikoisteoksen varaukseen.