Marja Björk: Posliini

Puumasta innostuneena lainasin Björkin esikoisromaani Posliinin. Siinä missä Puuman oli helppo ajatella käsittelevän kirjailijan nykyhetkeä, niin Posliini on yhtä helppo ajatella hänen lapsuutensa kuvaukseksi. Eivätkö kirjailijat aina kirjoita omista kokemuksistaan ja käytä omaa elämäänsä lähteenään? Tämän kirjan kohdalla on helppo sanoa, että toivottavasti eivät, sillä Posliini on kertomus hyväksikäytetystä tytöstä.

Yleensä pyrin välttämään liikoja paljastuksia kirjojen juonista, mutta tämän teoksen kohdalla se vaikeuttaisi bloggaamista liikaa, ja toisaalta jo takakannen perusteella on ilmiselvää, mistä tässä on kyse. Juonipaljastuksia on siis luvassa, jos se haittaa, älä lue enempää.

Vuonna 1966 Jaana on kahdeksanvuotias, hänellä on kaksi pikkuveljeä ja yksi sisar lisää on tulossa. Hänen perheensä asuu jossain Lieksan suunnalla, missä isä pitää kauppaa. Eräänä päivänä pihaan kurvaa Anita-täti avomiehensä Kurren kanssa uudella Plymouth Barracudallaan. Alusta pitäen Kurre kohdistaa Jaanaan huomiota aivan toisella tapaa kuin kukaan kotona, kohtelee häntä pienenä prinsessana.

Kotiolot Jaanalla eivät ole kovin kummoiset, ja alussa ihmetyttää se, miksi isä suhtautuu Jaanaan niin kylmästi. Lomillaan Jaana pääsee Helsinkiin kylään Anitan ja Kurren luo, ja Kurre kohteleekin häntä juuri siten kuin jokainen tyttö toivoisi isän häntä kohtelevan. Valitettavasti Kurren pimeä puoli on Kurt. Hän ei ole niin mukava, sillä Kurt tekee Jaanalle asioita, joista tämä ei tykkää. jaanaa hävettää, ja Kurt saa hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei niistä asioista kannata kertoa kenellekään.

Tässä vaiheessa alkaa lukijaa ahdistaa ja tulee tarve lukea nopeasti eteenpäin, aivan kuin suojellakseen Jaanaa. Niin kauan kun ei tiedä mitä seuraavat sivut tuovat tullessaan, voi vain pelätä pahinta, ja vain lukemalla voi päästä epätietoisuudesta.

Hyväksikäyttöä jatkuu vuosien ajan, mutta Jaana tykkää silti Kurresta paljon, ilmeisesti enemmän kuin isästään tai äidistään. Jos vain Kurtia ei olisi. Sitten seuraa minua suuresti hämmentänyt osuus, kun Jaana ennen pitkää näyttää rakastuvan Kurtiinkin. Kirjan loppupuolella minulle oli hyvin epäselvää millaisen vaikutuksen hyväksikäyttö lopulta aiheutti. Jos Jaana on rakastunut Kurtiin ja haluaa tätä myös seksuaalisesti, niin hänen asiansa tuntuvat olevan suorastaan mallillaan! Sen vuoksi lopun selvitys onkin tärkeä: asiat eivät ole hyvin, ja sieluun jääneet jäljet ovat ikuisia.

Minua viehätti tässä kirjassa kovasti se vastakkainasettelu, joka oli Jaanan oman perheen ja Kurren välillä. Toisaalta oma perhe kohteli häntä suurimman osan ajasta kuin paskaa, muttei käyttänyt hyväksi. Henkistä väkivaltaa hän kylläkin joutui kärsimään. Kurre taas piti häntä kuin kukkaa kämmenellä, mutta rikkoi luottamuksen pahanpäiväisesti langettamalla lapselle kannettavaksi kohtuuttoman paljon. Lukijan on pakko pohtia, kumpi vaihtoehto oli parempi. Ahdistusta tuo se, ettei Jaana saanut tehdä valintaansa itse.



Jos jotain olisin kaivanut lisää, niin hieman lisää tietoa Jaanan myöhemmistä vaiheista. Nyt saatiin tietää vain se, että hän on pitänyt yhteyttä Kurreen ja Anitaan aina nykypäiviin asti ja että hän on naimisissa. Eikä mitään muuta. Toisaalta se ei kyllä tämän tarinan piiriin kuulukaan, koska selväksi tehtiin se, ettei hän milloinkaan pysty päästämään irti menneisyydestä. Ehkä yksityiskohdat ovatkin merkityksettömiä.


Näiden kirjojen jälkeen jään innolla odottamaan, mitä tuleman pitää!