perjantai 25. huhtikuuta 2014

Werner Heisenberg: Fysiikka ja filosofia

Werner Heisenberg: Fysiikka ja filosofia - modernin tieteen vallankumous
Suomennos: Risto Vilkko
Art House 2000, alkup. 1958
Sivuja: 216

Tämän kirjan kohdalla kirjoittajan nimi oli selvästi tärkein kiinnostukseen vaikuttava tekijä. Kyseessä on siis se sama Heisenberg, jonka nimeä kantaa myös se tunnettu epätarkkuusperiaate. Kirja on julkaistu 1958, ja keskittyy etupäässä kvanttimekaniikan Kööpenhaminan tulkintaan, vertaillen sitä niin klassisen mekaniikan kuin eri aikakausien filosofioidenkin kanssa.

Tämän kirjan kohdalla ikä on merkittävä tekijä. Alkuperäisestä julkaisusta on aikaa jo yli 60 vuotta, joten sen jälkeen on ehtinyt tapahtua huimasti kehitystä. Kööpenhaminan tulkinnan luomisesta julkaisuun puolestaan on kulunut aikaa kolmisenkymmentä vuotta, minä aikana se on ilmeisesti vakiinnuttanut asemansa, mutta kaikki eivät sitä suinkaan ole purematta suostuneet nielemään. Mm. Einsteinin lausuman kritiikin Heisenberg mainitsee närkästyneeltä kuulostaen, sillä tämä vaikutti vastustavan nimenomaan tulkinnan takana olevaa filosofiaa. Närkästystä herätti se, että sanoessaan kuuluisan lauseensa "Jumala ei heitä noppaa" hän ainoastaan sanoi kvanttimekaniikan olevan väärässä, muttei esittänyt mitään vaihtoehtoakaan.

Nimensä mukaisesti kirja tarkastelee eri aikakausien filosofioiden suhdetta fysiikkaan ja fysiikan maailmankuvaan, ja erityisesti tietysti moderniin fysiikkaan. Siinä ohessa saadaan pikkuinen läpileikkaus molempien alojen kehitykseen olennaiselta osaltaan. Varsin mielenkiintoisena pidin sitä, kun Heisenberg kuvaili niitä kokeita, havaintoja ja ristiriitoja, jotka aikanaan johtivat modernin fysiikan syntymiseen.

Tätä kirjaa on melko turha ryhtyä lukemaan ilman kunnollisia pohjatietoja. Ihan näppituntumalta sanoisin, että lukion yleisellä fysiikalla ei vielä pitkälle pötkitä, mutta laaja antanee jo kohtuullisen pohjan (en ole oikein selvillä siitä, mitä lukion fysiikkaan nykyään kuuluu).

Muistaakseni Kari Enqvist nosti jossain kirjassaan esiin sitä, miten tieteen historia jostain syystä kuuluu kovin huonosti historianopetukseemme. Kuitenkin juuri tieteen (ja sen myötä tekniikan) saralla tapahtuneet edistysaskeleet ovat niitä, jotka kaikkein eniten vaikuttavat siihen, millainen maailma kulloinkin on ollut. Tämän kirjan myötä ihmettelen itsekin asiaa yhä enemmän. En millään kykene pitämään muinaisten valtioiden rajoja ja aikoja yhtä merkittävinä kuin fysiikan kehitystä edes pääpiirteissään. Sodathan ovat tunnetusti olleet historiassa tarkasti tutkittuja asioita, ja niiden taustalla on vahvasti vaikuttanut kunkin aikakauden teknologian ja tieteen taso. Esimerkiksi ydinaseet päättivät viimeisimmän maailmansodan pikaisesti, mutta niiden taustalla olevaa varsin mielenkiintoista fysiikkaa en juurikaan muista koulussa kuulleeni.

Hauskana yksityiskohtana haluan mainita sen, kun Heisenberg aavistelee jotain teoriaa, jota ei silloin vielä ollut olemassa. Minulle jäi epäselväksi, tarkoittiko hän sähköheikkoa vuorovaikutusta vaiko kvanttikromodynamiikkaa vai jotain ihan muuta, mutta kaksi edellistähän on nykyään jo olemassa.

Sen kummempia suosituksia en tästä aio lausua, yllä oleva puhukoon puolestaan :)

2 kommenttia:

  1. Heisenbergin nimen vuoksi piti tulla lukemaan kirjoituksesi. Esitteletpä mielenkiintoisen kirjan. Hyvä tuo sinun huomautuksesi tieteen historian opetuksesta. Ei siihen puututtu edes alan korkeakoulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historian opetus lienee historian opettajien valtakuntaa, ja kun tieteen historia ei kuulu heidän alaansa nyt, niin vaikeaa sen on sinne murtautuakaan. Siihen kuitenkin kuuluisi myös sitä tiedettä itseään, mikä ei välttämättä historioitsijoita niin innosta.

      Poista