Jussi Siirilä: Juoksija

Jussi Siirilä: Juoksija
Gummerus 2009
Sivuja: 256

Matti Järvi on helsinkiläinen markkina-analyytikko, jonka elämä on tarkalleen aikataulutettu aina ruumiintoimintoja myöten. Minkään ei pidä tapahtua sattumalta, vaan kaiken täytyy olla vahvan suoriutujan omassa hallinnassa. Yllätykset ja takaiskut kertovat poikkeuksetta ainoastaan siitä, ettei hallinta ollut niin totaalista, kuin olisi pitänyt.

Kontrollia Matti totisesti tarvitseekin, sillä hänen koko nimensä on Oula Matti Näkkäläjärvi, mutta se eikä nimen mukana tuleva perhetaustakaan eivät sovi hänen nykyiseen elämäntyyliinsä, joka on dynaamista, modernia, urbaania ja ennen kaikkea hallittua.

Matin elämä alkaa järkkyä pahemman kerran, kun vastoin kaikkia odotuksia hänen alakertaansa muuttaa tummaihoinen perhe, jonka ovessa lukee Ahmed. Työnsä suoman kokemuksen perusteella hän on täysin varma siitä, että tulokkaat ovat väärässä paikassa, ja että hänen henkilökohtainen tehtävänsä on saada tilanne oikaistua.

Erinäisten tapahtumien ja vähemmän johdonmukaisten päätelmien jälkeen Matti onkin matkustamassa autolla Somaliaan, matkaseuranaan Ahmedien kuopus, alle kouluikäinen Osman. Parivaljakon tielle sattuu yhtä jos toistakin, mutta näyttää vahvasti siltä, että Osmanin lapsenomainen suhtautuminen asioihin tuottaa paljon paremmin tulosta kuin Matin järkiperäinen, mutta huiman ahdaskatseinen ja ennakkoluuloinen.

Kirja on satiiri siitä ihmisestä, joka Matti yrittää olla. Luonnollisesti hän on kovin kärjistetty, mutta eittämättä taustalta löytyy jotain kovin tuttua ja tunnistettavaa. Kaikkein eniten Matti matkansa seurauksena joutuukin luopumaan juuri luutuneista käsityksistään muita kansoja ja ihmisiä kohtaan sekä tunnustamaan sen, ettei aivan kaikesta ole mahdollista selviytyä pelkällä itsekontrollilla, vaan muidenkin apua tarvitaan. Ja sitä apua voi saada myös niiltä, joiden iho ei ole samanvärinen kuin avuntarvitsijan.

Pidin kovasti kirjan sanomasta. Sen sijaan en niin paljon ihastunut kaikkiin tarinan käänteisiin, sillä uskottavuus ei jaksanut pysytellä mukana ihan koko matkaa. Eihän tietysti koko päähenkilön hahmokaan ole täysin uskottava, mutta juonenkäänteet saisivat kernaasti olla. Muuta moitittavaa minulla ei omalta osaltani olekaan. Jos siis tuo ei häiritse tai osaa lukea kirjan oikeanlaisella asenteella, niin tässä on oiva kirja tarjolla! Muussa tapauksessa täytyy ottaa yksi tähti pois.