Esko Valtaoja: Avoin tie

Esko Valtaoja: Avoin tie - kurkistuksia tulevaisuuteen

Ursa 2004 

Sivuja: 275

Olen tullut lukeneeksi e-kirjoja kovin vähän. Suosin edelleen perinteistä kirjaa, mutta sähköisellä versiolla on eittämättä omat hyvät puolensa, jotka tulevat kouriintuntuvasti esiin mm. matkustaessa, jos kannettavaa on muutenkin mukana enemmän kuin olisi väliksikään. Olin vastikään laskettelureissulla, ja luettavana oli yksi pokkari sekä Avoin tie e-kirjana. Aloitin molemmat poikkeuksellisesti samaan aikaan, ja tämä valtasi lukuajan melkeinpä kokonaan, juuri käytännöllisyytensä ansiosta.

Avoin tie on jatkoa Valtaojan kirjalle Kotona maailmankaikkeudessa, ja yrittää vastata kysymykseen siitä, mihin ihmiskunta on menossa. Tai ehkä "vastata" on turhan voimakkaasti sanottu, pikemminkin asiaa pohditaan eri kanteilta ja mietitään, millaiset tapahtumat tuntuvat todennäköisiltä. Koska Valtaoja on tähtitieteilijä, niin avaruus on kirjassa vahvasti korostuneena. Jos toisaalta ajatellaan, että ihmiskunta ennen pitkää levittäytyy maan ja kenties koko aurinkokunnan ulkopuolelle, niin onhan kyseessä elämänmuotojen suurin harppaus sen jälkeen, kun monisoluiset lajit kehittyivät, minun mielestäni suurempi kuin siirtyminen merestä kuivalle maalle. Siinä mielessä näkökulman painotus on perusteltua.

Kaksi ensimmäistä lukua tarkastelevat tulevaisuuden ennustamista yleensäkin. Yrittäjiä on ollut kautta aikojen, ja sopivassa tilanteessa esim. auringonpimennyksen "ennustaminen" on voinut riittää tekemään ihmisestä suuren näkijän ja jumalten kumppanin. Kaksi seuraavaa puolestaan keskittyvät maailmanloppuun, miten sitäkin on aina povattu tulevaksi melko pian - tyypillisesti saman vai viimeistään seuraavan sukupolven aikana. Tältä osin tähtitieteilijän pohdinnat avaruudesta koituvan maailmanlopun muodoista ja todennäköisyyksistä on kirjan kovaa ydintä. Se ei perustu arvauksille, vaan on tiukkaa faktaa.

Seuraavaksi siirrytään ihmisen ja ihmiskunnan pariin. Voisiko yksittäisen ihmisen kykyjä jotenkin kasvattaa selviämään alati paisuvista vaatimuksista? Entä miten selvitään väestönkasvusta, käykö maapallo liian ahtaaksi? Hyvinvointi on nykyäänkin jakautunut kovin epätasaisesti, voisiko sen jakaa paremmin? Näiden kysymysten jälkeen haaveillaan vielä aiemmin mainitsemastani avaruuden "valloituksesta".

Pääosin Valtaojan tarkastelema tulevaisuus ei ulotu kovinkaan pitkälle, vain suunnilleen sadan vuoden päähän. Tämä on sikäli järkevää, että mikäli tieteen ja teknologian kehitys jatkuu samaan tapaan kuin viimeiset sata vuotta on tapahtunut, ovat kaikki pidemmälle menevät veikkailut aivan turhia. Mihin tahansa ei noin lyhyessä ajassa suinkaan ehdi, mutta tekniikan suhteen rajat ovat mielikuvituksellisia. Itseäni viehättää kovasti ajatus tietokoneiden älyn ja luovuuden singulariteetista, eli siitä kohdasta, jossa ne saavuttavat ihmisten kyvyt. Kukin voi itse ajatella, millaista voisikaan olla, jos tietokone pystyisi suoriutumaan älyllisesti ihmistä paremmin vapaasti valitulla sovellusalalla. Työtä se jaksaisi tehdä yötä päivää, ilman lomia, viikonloppuja ja helatorstaita.

Valtaojan kirjojen yhteydessä kuuluu mainita hänen mainiosta kirjoitustyylistään. Tuntuu pikkuisen siltä, että on ihan sama, mitä aihetta hän käsittelee, sillä lopputulosta on aina mukavaa ja mielenkiintoista lukea. Sama pätee tässäkin tapauksessa.

Tämän kirjan jälkeen trilogiassa on vielä jäljellä Ihmeitä: kävelyretkiä kaikkeuteen. Aion ilman muuta lukea senkin ajallaan. Helmetin käyttäjille on pieni mainos paikallaan: molemmat kirjat ovat lainattavissa e-kirjoina, joita voi nykyään myös varata.