Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio - Kertomuksia seksistä ja väkivallasta 

Siltala 2011 

Sivuja: 379 

Seksiä ja väkivaltaa - mikäpä sen mielenkiintoisempaa olisikaan! Pelkän otsikon perusteella voisi kuvitella kyseessä olevan novellikokoelma, mutta Kyynelten kalio on silkkaa asiatekstiä. Tapahtuma-aika on 1600- ja 1700-luvuilla, ja tarkoituksena on yrittää kurkistaa sen ajan ihmisten sukupuolisuuteen, mutta perustuen muistiin kirjattuihin tositapahtumiin, eikä vain arvailuihin. Koulun historiantunneista mieleen nousee vain hämäriä muistikuvia sodista ja valloituksista ja tietysti ulkomaisista tapahtumista. Eri paikannimisiä rauhoja on solmittu vuonna sejase, mutta kiinnostavampaa olisi saada jonkinlainen käsitys ihan tavallisten ihmisten arkisesta elämästä, ja se puoli on syystä tai toisesta jäänyt minun kohdallani kovin köykäiseksi. Noitanaisen älä anna elää oli omasta aiheestaan kelpo katsaus, mutta herätti toisaalta lisää tiedonjanoa.

Kertomuksia on kirjassa yhteensä seitsemän, ja aiheina ovat mm. avioliiton ulkopuoliset suhteet, eläimiinsekaantuminen, masturbointi ja homous. Jokaisesta tapauksesta kerrotaan melko laveasti, viitaten myös mahdollisiin muihin vastaaviin tapauksiin. Tämä on pelkästään hyvä asia, sillä asiayhteydestä irrotettuna monetkin asiat kuulostavat nykyihmisen korvaan aivan kummallisilta, ja asiallinen käsittely onnistuukin ainoastaan aikakauden kontekstin huomioiden. Iltapäivälehtityyliin olisi helppo kirjoittaa skandaalinkäryisiä otsikoita, mutta jos kyse on ollut täysin tavanomaisista tapahtumista, niin ei ole oikein kauhistella aikojen takapajuisuutta tai sivistymättömyyttä tms.

Oikeuslaitoksen toiminta korostuu kaikissa kertomuksissa, mutta se on toki ymmärrettävää, koska se on ollut yksi niistä harvoista lähteistä, joilta on säilynyt luotettavaa tietoa ihan tavallistenkin ihmisten edesottamuksista. Kuninkaat, keisarit ynnä muu ylimystö ja aatelisto on aivan oma lukunsa, josta on kirjoitettu vaikka mitä, mutta sillä lienee vain vähän - jos sitäkään - tekemistä tavallisten ihmisten olojen kanssa. Toisaalta oikeuslaitos heijastaa myös sitä, millaisiin asioihin yhteiskunta on katsonut asiakseen puuttua ja miten ankarasti. Se on pakko todeta, että nykyajan löyhään moraaliin tottuneille ihmisille ei hyvä heiluisi!

Vaikka kyse on Suomen historiaan liittyvästä asiatekstistä, niin lähestymistapa on huomattavan rento ja käytännöllinen. Täsmälleen saman kirjan olisi voinut kirjoittaa myös tieteelliseen jargoniin verhoten ja samalla kätkien sen tavallisten ihmisten tavoittamattomiin. Keskisarjan kirjoitustyyli pitää kiinnostusta yllä, mutta hän perustaa näkemyksensä faktojen varaan. Olisi houkuttelevaa ryhtyä arvailemaan, mutta siitä hän on malttanut pidättäytyä. Esimerkiksi homouden lähestulkoon täysi näkymättömyys ennen 1800-luvun loppupuolta kuulostaa kummalliselta ja arvauksia voisi esittää suuntaan jos toiseenkin, mutta niitä ei kirjassa esitetä, vaan tuodaan esiin juuri tuon näkymättömyyden kiinnostavuus.

Olen lukenut useita populaarin fysiikan kirjoja, ja tätä pitäisin historian popularisointina. Jos ei-populaarit fysiikan kirjat olisivat pullollaan kaavoja ja yhtälöitä, ja niitä olisi vaikea ymmärtää ilman matematiikan tuntemusta, niin en tiedä millaisia vastaavat historiankirjat olisivat. Ehkä niissä ei selitettäisi asioita eikä asetettaisi niitä kontekstiinsa, ja lukijalta edellytettäisiin yksiä jos toisiakin pohjatietoja. Minä pidän tällaisesta helposti lähestyttävästä tietokirjallisuudesta, joka kuitenkin luo ainakin illuusion siitä, että asian on ymmärtänytkin.

Siispä peukku Kyynelten kalliolle, joka sai herätettyä mielenkiinnon Keskisarjan muitakin kirjoja kohtaan!