Olvi Ruitlane: Nainen
Suomennos: Hannu Oittinen
Savukeidas 2011 (alkup. 2009)
Sivuja: 133
Kirjan aiheena on Runoilijaksi itseään kutsuvan kertojan ja Naisen parisuhde. Onnelliseksi sitä ei millään muotoa voi kutsua, ja vähän väliä toistuukin valitus siitä, miksi hänen pitikään niin onnettomaan jamaan joutua, kuin elämä Naisen kanssa on. Miehessä itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa, vaikka hän käykin paneskelemassa muita naisia siellä täällä. Naisessa sen sijaan on vikaa senkin edestä, melkoinen osuus sivuista on käytetty erittelemään enemmän vai vähemmän suorasti sitä, miksi kukaan ei voisi tulla toimeen hänen kanssaan.
Kirja oli ilmestyessään 2009 Virossa bestseller, mutta en oikein ymmärrä miksi. Lyhyt se on, ja voisi lisätä että onneksi. Tekstin sävy on sellainen, että on syytä arvella tarkoituksena olleen, että koko kirja olisi hauska, mutta kun se ei ole. Yhden kerran minua kyllä huvitti, mutta sekin johtui ilmaisusta, jota kääntäjä oli sattunut käyttämään (siinä ei siis ollut käännöksenä mitään vikaa, kunhan vain sattui huvittamaan). En myöskään osaa löytää tästä mitään yleistettävää, minkä perusteella naureskeltaisiin tai kritisoitaisiin kaikkia naisia kohtaan, vaan kyse on pelkästään tästä yhdestä tapauksesta. Totisesti toivon, ettei Ruitlane viittaa omaan parisuhteeseensa, sillä siinä tapauksessa sävy on suorastaan törkeä.
Päällimmäisenä tästä tullee jäämään mieleen tekstin ulkoasussa oleva erityispiirre: siinä ei ole käytetty erisnimiä lainkaan, vaan henkilöihin viitataan tyyliin Mies, Nainen, Kiihkeä nainen, Tyttölapsi, Uusi mies jne. ja nämä kaikki on vieläpä kirjoitettu lihavoidulla kirjasimella. Tapa on persoonallinen ja varsin tiivis, kun pelkästään ihmisistä käytetty nimitys kertoo paljon heistä itsestäänkin, eikä lukijan tarvitse vaivautua liittämään yhteen nimiä ja ominaisuuksia. En silti soisi tavan yleistyvän, vaikka se yksittäisenä tyyliseikkana menetteleekin.
En voinut välttyä ajatukselta, että onkohan suomentaja mahtanut epäonnistua työssään. En kuitenkaan halua osoitella ketään sormella tältä pohjalta, sillä yhtä hyvin voi olla, että hän onkin onnistunut mitä mainioimmin. Minuun Ruitlanen kirja ei vain uppoa.
Kirjan juonikuvaus pisti nauramaan. Kamala naiskuva! Kamalampi mieskuva! Kirjailijalla on täytynyt olla hauskaa tuota tehdessään. Ehkä virolaisilla on jotenkin erilainen huumorintaju? En halua tätä lukea :-D. Kiitos arviosta, Jori!
VastaaPoistaJos lukemista harkitset, niin kannattaa lukea jonkun toisenkin arvio. Minä en vain syttynyt lainkaan.
PoistaEnkä minä! Tuli jopa mieleeni, onko kirja jonkinlainen bluffi - kokeillaan, menevätkö ihmiset lankaan ja pitävät tätä kirjana.
PoistaMinä taisin nimetä kirjan miehiseksi näkökulmaksi ;) - luin siis kirjan elokuun alussa, matkalla Virossa. Tosiaan, kirjan parhaita puolia oli se, että se oli lyhyt. Toisaalta, kyllähän tämä kirjan Mies oli aika överi, joten sitä kautta kirjassa oli ironiaa - jota vasten kirjan voi lukea. onhan tällaisia miehiä aina siellä sun täällä olemassa, auttaa kestämään maailmaa tämä kirja =)
VastaaPoista