Paulus Maasalo: Elinehto

Paulus Maasalo: Elinehto 

Kansi: Sakari Tiikkaja 

Karisto 2012 

Sivuja: 528 

Puhdas vesi on asia, jota olemme tottuneet pitämään itsestäänselvyytenä. Kaikille se ei sitä ole parhaillaankaan, ja tulevaisuudessa tilanne luultavasti tulee vain pahenemaan. On esitetty ennusteita, joiden mukaan taistelu vedestä tulee jopa olemaan syynä sotiin. Elinehdossa vesi on nostettu kansainvälisen terrorismin keskiöön jo nyt.

Terroristit iskevät usean suurkaupungin pohjavesivarantoihin myrkyttämällä ne ärhäkkää vatsatautia aiheuttavalla bakteerilla. Kuolleita on suuri määrä, ja suurin osa sairastuneista on toimintakyvyttöminä. Tilanteen vakavuus selviää nopeasti ympäri maailmaa: kukaan ei kykene suojelemaan vesivarantojaan edes auttavasti, vaan ne ovat aivan liian haavoittuvaisia. Puhtaan veden varannot nousevat lähes yön yli huomattavan arvokkaaksi luonnonvaraksi, ja aiheeseen liittyvien yritysten pörssikurssit kokevat mullistuksen.

Vesa Kaitele on virkavapaalla Suojelupoliisista huilatakseen edellisen kansainvälisen kriisin seurauksista ja viettääkseen aikaa perheensä kanssa. Käytännön pakko kuitenkin sanelee hänet takaisin toimintaan, kun selviää, että hänen veljellään on keskeinen rooli vesi-iskuissa.

En ole lukenut Maasalon edellistä kirjaa, mutta en kokenut sen haittaavan millään tapaa. Yhdistävänä tekijänä on oletettavasti päähenkilö, joka ei ole mitenkän erityisen kiinnostava hahmo. Hän on jamesbondmainen, älyttömiä riskejä kaihtamaton suoran toiminnan mestari, joka ei tietenkään tottele määräyksiä vaan hoitaa ainoastaan tehtävänsä hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan hänen veljensä on jo kiinnostavampi ja etenkin heidän yhteinen historiansa, jota hiljalleen valotetaan läpi kirjan.

Rakenteeltaan Elinehto on jaettu yli 90 kappaleeseen, jotka rytmittävät tarinaa mielestäni erittäin toimivalla tavalla. Juonta rakennellaan niin monelta eri kantilta, että alussa alkaa jo epäilyttää, pysyykö koko viritelmä kasassa lainkaan. Huoli osoittautuu turhaksi, eikä näyttämöitä ole lopulta lainkaan liikaa. Kun tapahtumat etenevät monella taholla, ei suvantopaikkoja pääse syntymään. Oikeastaan tuleekin mieleen, että aihe on vaikutuksiltaan NIIN monitahoinen, että tarkastelua olisi ollut mahdollista laajentaa vielä tästäkin. En jäänyt sitä kuitenkaan kaipamaan.

Elinehdossa on juuri niitä elementtejä, joita tämän kirjallisuuden lajin edustajalta kaipaakin. Kiinnostava tarina, joka etenee vauhdikkaasti, onnistuu yllättämään ja pysyy silti uskottavana alusta loppuun. Kokemukseni vastaavien kirjojen parissa on melko vähäistä, mutta tätä lukiessa tuli useaan otteeseen mieleen, että teksti on korkeatasoista. Ainoastaan siitä haluan huomauttaa, että suorakuutio ei tarkoita yhtään mitään :)

Suosittelen trillerien ystäville!