keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Jari Tervo: Layla


Jari Tervo: Layla
WSOY 2011, 362 sivua.

Tätä kirjaa olen odottanut jo hyvän aikaa. Sikäli oli hieman erikoista, että sen lukeminen kesti niin pitkään; aikaa taisi kulua enemmän kuin yhdessäkään muussa kirjassa tänä vuonna. Hitaudella ei ole minkäänlaista tekemistä kirjan sisällön tai laadun kanssa, sillä niissä ei ollut todellakaan mitään vikaa. Syyllinen löytyy Suomen lentopallomaajoukkueen suunnalta, sillä se kilvoittelee parhaillaan Euroopan mestaruudesta, ja minulla oli ilo olla mukana kannustamassa joukkuetta kisojen alkusarjassa Innsbruckissa. Matka ansaitkoon oman blogimerkintänsä, joten siitä lisää myöhemmin.

Layla on 15-vuotias kurdityttö, joka on kihlattu serkulleen heti synnyttyään. Hääyö ei suju perinteiden asettamien vaatimusten mukaan, ja suku voi puhdistautua aiheutetusta häpeästä ainoastaan yhdellä tavalla, mutta Laylan epäonneksi sen tavan keskeisenä edellytyksenä on hänen surmaamisensa. Laylan oman maailmankatsomuksen mukaan hänen henkensä on suvun kunniaa tärkeämpi, joten hän lähtee pakoon isäänsä ja veljeään, joiden on pakko tehdä kaikkensa kunnian palauttamiseksi. Pakomatkalla Layla kuulee ihanasta maasta nimeltä Finlandiya, ja sinnehän matka monien vaiheiden jälkeen suuntaa.

Layla ja hänen sukunsa muodostaa vain yhden puolen kirjan juonesta. Toisella puolella on mm. paritusyrittäjä Armonlahti, hänen työntekijänsä Helena sekä mamuvastainen kuulapää, filosofian ylioppilas Jaussi. Henkilöhahmoja kirjassa on melko paljon, mutta kaikista on yllättävän helppo pysyä kärryillä, siksi selkeitä kaikkien keskinäiset roolit ovat.

Kirjan keskeinen teema on ihmiskauppa, ja toisaalta perinteiden varaan rakennetut moraalisäännöstöt. Molemmat liittyvät oleellisesti vain naisiin, eli sikäli koko kirja on kannanotto naisten alistettuun asemaan yhteiskunnassa. Laylan tarina piirtää yhden varsin uskottavalta kuulostavan tapahtumasarjan, jolla tyttö voi joutua ihmiskaupan uhriksi ilman, että hänellä olisi realistista mahdollisuutta sitä välttää tai edes tietää, mitä todella on tapahtumassa. Ihmiskauppiaiden ja parittajien häikäilemättömyys myös vertautuu hienosti siihen armottomuuteen, johon kurdien kunniasäännöt ajavat miehet saman perheen naisia kohtaan.

Olen blogissani maininnut ainakin pariin otteeseen jo Humen giljotiinin, jonka mukaan moraalisia sääntöjä ei ole mahdollista perustella traditioilla. Veikkaan, että Hume ei filosofioineen ole kurdien keskuudessa kovinkaan kovassa huudossa. Tähän aiheeseen en kuitenkaan palaa sen enempää, sillä en koe omaavani aiheesta sellaista sanottavaa jota en olisi jo aiemmin tullut lausuneeksi.

Tervon kerronta toimii kuin se kuuluisa raidejoukkoliikennevälineen vessa. Tapahtumat etenevät usealla eri rintamalla konvergoituen kohti yhteistä pistettä, ja kaikilla on olennainen osuutensa tarinasta. Tarinan huippukohdan jälkeen seurataan vielä verrattain pitkään hahmojen kohtaloa siitä eteenpäin, kohti toista, pienempää loppuhuipennusta. Kirja on jaettu lyhyehköihin kappaleisiin, joissa osassa kertoja vaihtuu ja osassa vain seurataan tapahtumia eri kantilta. Mielenkiinto pysyy yllä aivan alusta loppuun asti, eikä suvantokohtia ole.

Laylaa kannatti odottaa, sillä kirja nousee Tervonkin tuotannossa aivan terävimpään kärkeen. Suosikkini on ollut Minun sukuni tarina, mutta taidan pitää tästä vieläkin enemmän. Pidän selvänä sitä, että tässä on vähintäänkin Finlandia-ehdokas, ja jos joku meinaa vielä voiton Laylasta viedä, niin kyseessä on oltava todellinen mestariteos.

24 kommenttia:

  1. kääk, onkohan mun pakko alkaa lukea Tervoa?! Yritetty on, mutta huonolla menestyksellä. Tämä kuulostaa vähintään uuden yrityksen arvoiselta.

    VastaaPoista
  2. No voi yhden kerran! Pitääkö tämä nyt sitten oikeasti lukea? Tervolla on minuun sellainen vaikutus, että joko rakastan hänen kirjaansa tai sitten inhoan niin paljon, etten jaksa lukea loppuun. Olin ajatellut, että tätä en edes kokeilisi, aihekin tuntuu jotenkin loppuukalutulta, mutta ehkä sitten kuitenkin...?
    Ps. Vai lentopalloa, hmph, ko. turnaus on sabotoinut televiopolitiikkaamme viime aikoina!

    VastaaPoista
  3. Aika samoilla lijoilla ollaan monessakin kohdassa, sinä vain saat sanottua fiksummin ja tiiviimmin! Käy pliis kurkkaamassa minun juttuni, koska kaipaisin sinne edes yhden mieslukijan kommenttia.
    http://kirsinkirjanurkka.blogspot.com/2011/09/jari-tervo-layla.html

    VastaaPoista
  4. Minun mielipiteeni Tervosta on sikäli värittynyt, että luultavasti haluaisin pitää hänen kirjastaan, vaikkei se olisikaan erityisen onnistunut. Laylaa kyllä suosittelen varauksetta, sillä se on erityisen onnistunut.

    Amma: maanantain ottelu oli niin suurta herkkua suomalaiselle lentopalloyleisölle, että kai se nyt voidaan sille suoda.

    Kirsi: kävinkin kommentoimassa jo, vain huomatakseni sinun käyneen täällä sillä aikaa :)

    VastaaPoista
  5. Joudun melkein aloittamaan kommentin samalla tavalla kuin Amma ja anni.M. Kääk ja voi yhden kerran! En ole kovin aktiivisesti seurannut millaisia kommentteja Laylasta on esitetty, mutta ne mihin olen törmännyt ovat olleet pääosin positiivisia. Tässä minua on kiinnostanut lähinnä se, että juuri Tervo on tarttunut tällaiseen aiheeseen ja miten hän on sitä lähestynyt. Ilmeisen onnistuneesti siis :) En ollut ajatellut lukea Laylaa, mutta postaukseni sai sen verran uteliaaksi, että on varmaan vilkaistava kuinka paljon opukselle on varauksia kirjastossa...

    VastaaPoista
  6. Nyt pitää kommentoida kahdeltakin kantilta. Ensinnäkin täällä yksi lentopalloilija on kateudesta vihreä, olet päässyt oikein paikan päälle. Vau!

    Toiseksi. Tervo tosiaan tuntuu aiheuttavan voimakkaita mielipiteitä. Itse olen pitänyt kovasti hänen Myyrä, Ohrana, Troikka kolmikostaan. Loistavaa kerrontaa ja itseäni kiinnostavia teemoja. Koljatin jätin suosiolla lukematta. Mieheni tosin luki minulle valittuja pätkiä kysyessäni hänen hohottelujensa syitä. Tämä Layla on vähän niillä rajoilla, olenko kiinnostunut. Veikkaan kuitenkin, että luen sen, sillä esimerkiksi nämä blogikirjoitukset ovat lisänneet mielenkiintoa. Enkä ole lukenut Snellmanin Parvekejumalia, joten aihekaan ei ole täysin loppuunkaluttu osaltani.

    VastaaPoista
  7. Samoilla linjoilla olen monen muun yllä kommentoineen kanssa; pitääkö minunkin nyt alkaa lukea Tervoa? En ole siis lukenut yhtään kirjaa kyseiseltä kirjailijalta, mutta aiheeltaan tämä kiinnostaa...

    VastaaPoista
  8. Tervolle kuuluu antaa ainakin mahdollisuus, mutta kaikkienhan ei tarvitse pitää kaikesta.

    Jaana: Tämä oli minulle kolmas EM-kisamatka, ja tunnelma otteluissa on jotain todella hienoa. Ainoastaan suomalaisia oli kannustamassa kunnollinen fanijoukko, mikä luettakoon mm. italialaisille häpeäksi, siksi lyhyt matka kun heillä olisi paikalle ollut. Lentopallo kuuluu muutenkin katsoa paikan päällä, telkkari latistaa niin paljon.

    VastaaPoista
  9. Veikkaan, että luen tämän Tervon. Minua myös mietityttää, mitä siitä pidän ja mitä mahdan uskaltaa sanoa. Luulen, että jätän paljon sanomatta ajatuksistani.

    VastaaPoista
  10. Olen ollut paikan päällä Moskovan EM-kisoissa, muistaakseni vuonna 2007. Ne oli Suomelle tosi hyvä kisat ja silloinkin oli mahtava joukko kannustamassa suomalaisia.

    VastaaPoista
  11. Toinen pitkän linjan Tervo-lukija kommentoi, että vakuutit minut! Luin Laylasta jo Kirsin blogista, mutta tämä oli naula arkkuun, kyllä tämä ennemmin tai myöhemmin pitää lukea.

    Myyrä-kirjassahan esiintyi myös Armonlahti-nimisiä henkilöhahmoja. Liekö sukua tämän kirjan hahmolle. :)

    VastaaPoista
  12. Minulla Tervo-tuntemus rajoittuu Koljattiin. Olihan siinä pieniä huumorin purskahduksia, mutta politiikkapuoli ei iskenyt yhtään. Taidan antaa Tervolle uuden mahdollisuuden ja lukea Laylan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  13. Villasukka, tuoreenpuoleisena Tervo-käännynnäisenä sanoisin, että Koljatti on heikommasta päästä. Anna uusi mahdollisuus!

    Jori, jonottelen tätä kirjastosta... nyt vielä suuremmalla innolla :-)

    VastaaPoista
  14. Jaana: minä olin myös Moskovassa alkusarjan ajan, johon osuivatkin ne upeat 3-0 -voitot Puolasta ja Bulgariasta. Puola taisi silloin olla jopa MM-kakkonen.

    Salla: En yhtään muista Armonlahtia Myyrästä, mutta uskon jos sanot heitä siellä olleen. Tuollainenhan on pelkästään hauskaa!

    Villasukka: Komppaan Booksyä, Koljatti ei ole edustava näyte Tervon tuotannosta, kannattaa kokeilla jotain muutakin, eli Laylaa :)

    VastaaPoista
  15. Minäkin liityn Tervoa lukemattomien kerhoon, mutta arviosi perusteella voisin kyllä antaa hänelle mahdollisuuden Laylan muodossa. :)

    VastaaPoista
  16. Minulla oli ennakkoluulot aikoinaan sekä Tervoa, Tabermannia että Hotakaista kohtaan, ja kaikki olivat minusta vääriä. Luin ensi Kallellaan Tervon "päiväkirjan", jossa hän kertoi olevansa Hotakaisen kaverin, ja sitten luin Hotakaisen kirjoja (Klassikko, Juoksuhaudantie). Tabermanilta olen lukenut muutaman runoteoksen ja hyviä olivat.

    VastaaPoista
  17. Tulen nyt kommentoimaan kunnolla, kun olen tämän lukenut... Allekirjoitan että kerronta toimii ja mielenkiinto pysyy yllä!

    Ihan 100 % myyty en silti Laylan kanssa ollut - hyvä ja Tervon arvoinen kirja (ei ollut sellainen likilaskuinen niin kuin Koljatti) mutta minulla jotkin jutut tässä tihkaisivat. Tykkäsin... mutten ihan leijaillut kumminkaan.

    VastaaPoista
  18. En olisi kyllä uskonut, mutta haluan lukea Tervoa. Vaikuttaa tekstisi perusteella äärimmäisen hyvälle! Kirjaston varausjonot taitavat olla sen mukaiset.

    VastaaPoista
  19. No ei todellakaan nouse kärkeen. Kamalan raskassoutuinen eikä tunnu loppuvan ikinä. Kyllä on moni saanut kauhistuttavan joululahjan. Huh. Ja Tervo ja WSOY rikastuvat.. kirjasta kirjotettu kovinkin kritiikki paikallaan, kuten lakimies Muhamed Huseinin kirjottama.

    VastaaPoista
  20. Sain tämän juuri kuunneltua äänikirjana, ja kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen, osuva ja tapahtumarikas kirja. Eri näkökulmia ja henkilöhahmoja on paljon, mutta kärryillä pysyi silti hyvin, kuten Jori itsekin tuossa totesit.

    Tarina on rankka, mutta sitä pehmentää myötätuntoinen pohjavire.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästähän onkin kulunut jo sen verran aikaa, että voisi alkaa odotella uutta Tervoa. Se ei ehkä ole blogissani juurikaan näkynyt, mutta Tervo on suosikkikirjailijoitani.

      Poista
  21. Perusteellinen ja hyvä analyysi hienosta kirjasta!

    Itse sain Laylan luettua vasta äskettäin, tykästyin kovasti. Kirja tuntuu jakavan mielipiteitä, itse kuulun hehkuttajien puolelle. Lisää Tervoa on luettava, tämä oli ensikosketukseni miehen tuotantopn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäli luet Tervon 90-luvun tuotantoa, niin se kannattaa tehdä järjestyksessä. Jokainen kirja kyllä toimii itsenäisenäkin teoksena, mutta niissä on mm. viittauksia samoihin henkilöihin.

      Poista