lauantai 3. syyskuuta 2011

Arto Salminen: Varasto

Arto Salminen: Varasto
WSOY 1998, 148 sivua.

Jos olen kirjastossa lainaamassa vain jotain, mitä en ole ennalta päättänyt, niin valinta näyttää kovin helposti kääntyvän Salmiseen, vaikka haluaisinkin häntä vielä säästellä. Varaston tulin lainanneeksi pari viikkoa sitten kaiken varalta, jotta pinossa olisi takuuvarmasti hyvää luettavaa jos sellaiselle tulisi tarvetta. Jumalan sana ei suinkaan ollut kirja, jonka jälkeen pitäisi saada jotain varmasti hyvää, vaan en vain malttanut mieltäni pidempään.

Nimensä mukaisesti on Varaston tapahtumapaikkana rautakaupan varasto, jossa päähenkilö Rousku työskentelee. Työmoraali näyttää hänen kohdallaan olevan suoraan verrannollinen palkan määrään. Sossusta saisi saman verran käteen tekemättä mitään, mutta varastossa on riittävän paatuneella miehellä mahdollisuus hankkia lisätienestejä, jos vain välttää kiinnijäämisen. Tärkeimpänä tapahtumana kirjassa on Rouskun isyys, joka ilmoittelee saapumisestaan aivan yllättäen, eikä yllätys ole luonteeltaan iloinen.

Salmisen teksti on asenteeltaan juuri yhtä masentavan realistista kuin Turvapaikassa ja Paskateoriassakin. Tässä maailmaa ei nähdä kauniina, vaan juuri sellaisena kuin se iskee vasten kasvoja räntäsateisena maanantaiaamuna kylmän loskan tiristessä läpi rikkinäisestä kengänpohjasta. Oikeastaan olisikin kiinnostavaa lukea, miten Salminen kuvailisi leppoisaa kesäiltaa peilityynen järven rannalla. Luultavasti joku olisi parhaillaan hukkumassa, tai ainakin jotakuta pahoinpideltäisiin kännipäissään samalla kun sauna palaa taustalla.

Pieni näyte Salmisen tavasta tarkastella asioita:

- Ai se teki itsarin.
- Niin. Se oli ihan odottamaton tapaus. Ei se meitä yllättänyt.
Vähän aikaa minä tuijotin suikaleiksi repeävää Esso-tarraa, ennen kuin älysin kysyä mitään.
- Mitä sä sanoit? Oli odottamaton tapaus... eikä yllättänyt... Mitä helvettiä sä tarkoitat?
- Just sitä mitä mä sanon. Yleensä ihmiset kuolee niin että sitä ei osaa odottaa. Se on kaikkein tavallisin tapa kuolla. Ei se ketään voi yllättää. Se olisi yllätys jos sä saisit nyt tietää, että sä kuolet joulukuun kymmenes päivä kello kolme tänä vuonna.

Oli hauska huomata myös, miten "nakkipaperi" oli avainsana, jonka panin välittömästi merkille. Salla oli puuttunut siihen arvostellessaan Pulkkisen Totta-romaania ollen sitä miltä, ettei nakkipaperin näkyminen kadulla ole uskottavaa. Omassa arvostelussaan Varastosta hänen mielestään se sama paperi sopiikin kuvaan paljon paremmin, ja olen asiasta juuri samaa mieltä. Salmisen maailmaan eivät kuulu ylikansalliset ketjut kauniine käärepapereineen eivätkä edes pitsalaatikot, vaan juuri nakkipaperit. Sinapista on osa paidalla, ja loput yritetään huuhtoa maassa lojuvasta paperista pois kusemalla. Ellei sitten lorotella suoraan vierustoverin kengille.

12 kommenttia:

  1. En ole ikinä lukenut yhtään Salmista, mutta luulen että tästä oli hyvä aloittaa. Rautakaupan varasto tuntuu niin hyvällä tavalla kliseiseltä tapahtumapaikalta. Jotenkin kuin Speden sketsiltä mutta tummemmissa sävyissä.

    VastaaPoista
  2. Tätä oli nautinto lukea. Tiivistit Salmisen tunnelmat nappiin.

    VastaaPoista
  3. Hauska ja osuva arvio, kiitos Jori. Salminen on mahtava. Suomalaisuuden ydintä?

    VastaaPoista
  4. Mahtava juttu, olen iloinen että tämäkin on vielä edessä :-)

    (Hih, näyttää siltä että minulla säästely onnistuu helpommin kun kaukolainailen yksi kerrallaan!)

    VastaaPoista
  5. No, jos tämä on suomalaisuuden ydintä, pakkohan minunkin on tähän tarttua. Miten olenkin osannut taas nukkua onneni ohitse? ; )

    VastaaPoista
  6. Jos tuollainen kuvailemani teksti jaksaa kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti tutustua Salmiseen. Haluaisin ajatella, että tuo olisi suomalaisuuden ydintä vain osalle kansasta, mutta ehkä se olisi itsepetosta ja perusteetonta optimismia. Voi myös olla niin, että tällaista tekstiä on hauska lukea silloin kun sitä ei tarvitse ottaa niin omakohtaisesti.

    VastaaPoista
  7. Itse taas kauhistelen sitä, miten varmasti moni suomalainen harrastaja(kesä)teatteri on ymmärtänyt Salmisen yhteiskunnallisen angstin totaalisen väärin ja kilpistänyt Suomen Brechtin hehhehhee-mukahauskojen viinanjuojahahmojen spedeilyksi.

    VastaaPoista
  8. Laitanpa tännekin mainoksen Jannen tuoreesta kirjoituksesta, jossa on käyty läpi kaikki Salmisen teokset kerralla. Käykää katsomassa!

    VastaaPoista
  9. Hyymh, en ole varma, onko Salminen minun kirjailijani... Mutta kiitos mainiosta arviosta! Hihitin ääneen.

    VastaaPoista
  10. Nyt kun luen juttusi uudestaan kirjan luettuani, tuumin että olipas sairaan hyvä kirjoitus sairaan hyvästä kirjasta. Nyyhkis, enää yksi Salminen jäljellä, mutta yritän uskoa että se on se paras =)

    VastaaPoista
  11. Mie tämän vasta äskettäin luin, ja olipahan loistava, kyllä nyt on jonossa toisetkin salmiset! Mutta varmaan olisi pitänyt hieman hitaammin ahmia, kun nakkipaperit jäi miulta nurmelle ilman sen kummempaa huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä nakkipaperia niin kuulukaan huomata, minä panin sen merkille vain siksi, kun keskustelu aiheesta oli tuolloin vielä melko tuoreessa muistissa :)

      Poista