Bloggaamisesta

Bloggaaminen ei ole viime aikoina ollut minulle enää yhtä mieluisaa kuin joskus aiemmin. Alkuaikoina pakotin itseni kirjoittamaan bloggauksen heti samana päivänä kuin olin saanut kirjan luettua, ihan vain ettei se pääsisi unohtumaan eikä myöskään rasittamaan tekemättömänä tehtävänä. Myöhemmin jouduin tinkimään tästä periaatteesta jo senkin takia, että jouduin sulattelemaan lukemaani, ennen kuin sain itsellenikään selvyyden siitä, mitä kirjasta oikein ajattelin.

Nykyään bloggaamisesta on tullut jo lähes pakkopullaa. Harkitsin vakavasti lopettamista kokonaan, mutta en haluaisi tehdä sitäkään, sillä myöhemmin olisi sääli, jos innostus herää uudestaan ja välistä puuttuisi epämääräinen ajanjakso. Madaltaakseni kirjoittamiskynnystä aion jatkossa olla itselleni armeliaampi: jos kirja ei satu herättämään juurikaan ajatuksia tai sanottavaa, niin teen siitä vain aivan pienimuotoisen merkinnän. Nykyaikana lähes kirjasta kuin kirjasta löytyy helpoiten tietoa googlaamalla, eikä sisällön kuvaaminen siten tunnu kovin mielekkäältä.

Toinen uusi, pohdintaa vaatinut juttu ovat äänikirjat. "Luin" ensimmäisen sellaisen vasta viime viikolla, mutta ne tuntuvat erityisesti autoa ajaessa olevan niin mukavaa kuunneltavaa, että jatkoa on tulossa parhaillaankin. Äänikirjojen kohdalla oli siis päätettävä, miten niihin suhtautuisin. Vaikka kyse ei olekaan lukemisesta aivan perinteisessä mielessä, niin olisi kummallista sivuuttaa niitä kokonaan. On kuitenkin selvää, että jos olen kuunnellut teoksen äänikirjana, niin en takuulla tule sitä enää tekstinä lukemaan. Bloggaan siis myös äänikirjoista, mutta asianmukaisesti tägättynä.