Antti Tuomainen: Palm Beach Finland

Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Like 2017
Sivuja: 300

Palm Beach Finland jatkaa samaa tyyliä kuin Mies joka kuoli. Tarinallisesti niillä ei ole mitään yhteistä, mutta muuten ne ovat selvästi sukua toisilleen.

Etelä-Suomalaisen pikkukaupungin lähellä olevan lomakylän omistaja on keksinyt, että "Palm Beach Finland" kuulostaa myyvemmältä nimeltä kuin vaikkapa "Heikin mökit", erityisesti ulkomaisten asiakkaiden mielestä. Sanoihin "Palm Beach" liittyvä mielikuva on samalla lomakylän omistajan visio paikkansa tulevaisuudesta, ja turhasta vaatimattomuudesta häntä ei ainakaan voi syyttää. Suurten suunnitelmien tiellä on vain yksi seikka: hän ei omista rantaa aivan kokonaan, vaan välissä on yksi omakotitalo, johon on juuri asettunut aiempaan kotiinsa palannut Olivia Koski. Tuo tontti pitäisi saada ostettua, muttei aivan millä tahansa hinnalla. Siksi asialle lähetetään kaksi kotikutoista "torpedoa" viemään sopivanlaatuinen viesti, joka ehkä saisi taivuteltua asukkaan luopumaan kodistaan sopuhintaan.

Asiat eivät suju aivan käsikirjoituksen mukaan, ja pian Olivia Kosken keittiöstä löytyykin kuollut mies. Tapausta ryhtyy selvittämään Keskusrikospoliisin peitetoimintayksikön tutkija. Myös kuolleen miehen veljellä Holmalla, joka sattuu olemaan ihan oikea ammattirikollinen, on asiassa omia intressejään.

Tässä on suunnilleen kirjan asetelma. Juonen osalta pätee sama mitä kirjoitin kuolleen miehen yhteydessä: sellaisenaan se kärsisi uskottavuusongelmista, mutta tällaisessa mustassa komediassa juoni ei ole niin tärkeässä osassa, että se vahingoittaisi lopputulosta.

Ensikosketukseni Tuomaisen kirjoihin oli Veljeni vartija, ja sen yhteydessä mainitsin kirjan tyylistä löytyvän yhtäläisyyksiä loistavan Arto Salmisen kanssa. Näissä kahdessa viimeisimmässä tuo yhteys on jälleen havaittavissa, ja tässä kirjassa mielestäni vielä enemmän kuin edellisessä. Tämä on luettava vain ja ainoastaan plussaksi.

Kuolleen miehen kohdalla lausuin näin: "En usko, että kukaan voisi luoda uraansa pelkästään tällaisten kirjojen varaan". Vedän sanani takaisin. Jos Tuomainen jatkaa tällä samalla tavalla, niin en välitä yhtään vaikkei hän ikinä enää kirjoittaisi mitään muuta. Tämä on vain niin mainiota luettavaa!

Ainoa seikka, mikä minua jäi pikkuisen harmittamaan oli se, ettei Holman hahmo saanut enempää sivutilaa. Hän toi minulle mieleen Menetetty maa -kirjan Anton Chigurhin. Molemmat ovat täysin kylmäverisiä rikollisia, joille toisen ihmisen hengen riistäminen on käytännönläheinen ja arkipäiväinen asia: niin tehdään, jos se sattuu olemaan näppärin keino päästä päämäärään. Omasta mielestäni tällaiset hahmot ovat niin kiinnostavia, että heissä olisi aihetta omaksi kirjakseenkin.