Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus

Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Savukeidas 2007
Sivuja: 164

Taantumuksellisen uskontunnustus on esseekokoelma. Tällaisessa tekstissä haluaisi kernaasti lisätä tarkempia määreitä, mutta se ei tässä tapauksessa oikein onnistu. Kirja on lyhyt ja esseitä on yhteensä kymmenen, enkä osannut löytää niistä minkäänlaista yhdistävää tekijää. Luonnon ja ihmisen välinen suhde sentään tulee vastaan useammassakin kuin yhdessä esseessä, mutta sitä ei silti voi pitää kokoelman teemana, vaan kyse on ainoastaan kirjoittajan näkemyksestä, tosin oikeutetusta sellaisesta.

Hännikäisen mielestä ihmiskunta on ekologisessa umpikujassa. Meitä on yksinkertaisesti aivan liian paljon, ja me kulutamme tolkuttoman paljon luonnonvaroja. Mitään hyvää tai kivaa ratkaisua ei ole olemassa, vaan ainoastaan linkolamaisia radikaaleja toimenpiteitä, joista tykkää ainoastaan luonto. Siitä samasta syystä kukaan ei ole valmis tekemään päätöksiäkään. Asia on hieman samanlainen kuin rokotustenkin kohdalla: riittää, kunhan kaikki muut ottavat sen, niin minun ei tarvitse. Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että mainitussa valossa teknologiauskovaisuus saattaakin olla varteenotettava vaihtoehto: viime kädessä teknologian edelleen kehittyminen on ainoa mahdollisuus, joka voi edes teoriassa välttää katastrofaalisen romahduksen.

Puolet esseistä käsittelee taidetta ja erilaisia taideteoksia: elokuvia, runoutta, kirjailijoita. Tällaisten esseiden kohdalla pidän ansiokkaana sitä, jos pysyn tekstissä kiinnostuneena mukana silloinkin, kun en käsiteltävään teokseen tai taidemuotoon ole tutustunut. Jokainen Hännikäisen esseistä ei tässä onnistu, mutta esim. kolmea Michael Haneken elokuvaa käsittelevä Lääkäri ilman reseptiä sen tekee.

Esseiden kuuluu patistaa ajattelemaan, ja kernaasti myös innostaa lukemaan aiheistaan lisää. Siinä tämä kokoelma kyllä onnistuu. Siinä missä jätän Eurooppa vastaan maapallo -esseen käsittelemän EU:n perustuslakiehdotuksen suosiolla väliin, voisin hyvinkin ottaa luettavakseni Theodore Kaczynskin eli Unabomberin manifestin, jonka Hännikäinen on suomentanut. Tavallaan kirja siis mainostaa toista kirjaa, mutta kiinnostavalla tavalla, ja ottaahan Hännikäinen siinä kantaa itse asiaankin.