Turo Kuningas: Työkalupakki
WSOY 2008
Sivuja: 212
WSOY 2008
Sivuja: 212
Olen toisinaan lainannut kirjoja niistä etukäteen juuri mitään tietämättä, vain siksi, että ne sattuivat osumaan käteen. Työkalupakki on yksi niistä kirjoista. En enää muista, mitä olin essee-hyllystä varsinaisesti etsimässä, mutta kun sitä ei ollut, niin vilkaisin nopeasti olisiko jotain muuta - mielellään ei liian paksua - tarjolla. Tämän kirjan sisäkannessa oli pätkä tekstiä, jossa puhuttiin urheilusta sopivan hauskaan sävyyn, että se riitti lainaussyyksi.
Minun mielestäni tämä on ennemmin lyhytproosaa kuin esseitä, mutta totta puhuakseni en tunne kummankaan määritelmää niin hyvin, että olisin viime kädessä pätevä suorittamaan tuollaisia luokitteluita, joten ei sen niin väliä. Tekstejä on yhteensä 28, enkä osaa sanoa, onko niillä kaikilla yhdistävää tekijää. Ainakin Kuningas käsittelee kieliä, luonnehtien hauskasti sitä, millaisia asioita niillä "kuuluu" puhua tai kertoa. Jääkiekosta hän tykkää myös, siksi monessa tekstissä ko. lajiin viitataan sävyyn, joka on olevinaan epävakava, mutta takana kuultaa kuitenkin asenne, joka kielii puheena olevan jotain tärkeää - tärkeämpää kuin potkupallo.
Pukeutuminen on myöskin käsitelty aihe. Lippalakin käytön etiketti käydään läpi kaikkine lipan suuntineen, samoin kuin erinäisiä muitakin nuorten miesten suosiossa olevia vaatetusseikkoja. En ole varma sopiiko "ilmiö" yhdistäväksi tekijäksi aivan jokaiselle tekstille, mutta valtaosaan se taitaa osua.
Pikainen googlaus tiesi kertoa, että kirjailija on kirjoittanut toisenkin kokoelman, joka keskittyy 80-luvun ilmiöihin. Tämän kirjan pohjalta veikkaan kirjoittajan liikkuvan siinä mukavuusalueellaan, eli tekevän juuri sitä minkä hyvin taitaa. Työkalupakki on nimittäin hyvin kirjoitettu, osuvaa tekstiä jota on hauska lukea. Käsittelytapa ei ole aina kovin lempeä, mutta tokkopa tästä kukaan suuttuu, vaikka sattuisi omaan nilkkaankin osumaan.
Tämä oli mieluisa tuttavuus. Kävisipä aina kirjoja poimiessa yhtä hyvä tuuri!
Minulle tämä on yksinkertaisesti paras 2000-luvun puolella kirjoitettu esseekirja. En tiedä, onko tämä jotain varsinaissuomalaista mentaliteettia, mutta Kuninkaan piruilevat viillot juuri eniten ne ansaitsevia kohtaan iskevät niinsanotusti satasella. Haluaisin itse pystyä kirjoittamaan yhtä hallittua, tinkimätöntä satsia. Kuningas on tarvitsemamme mustahumoristinen kiila tämänhetkisen, nylenistisen asiaesseismin lohkareiden välissä.
VastaaPoistaAina kun kysyvät lukemisen arvoisen esseekirjan perään, nanosekunnissa suosittelen Kuninkaan Työkalupakkia. Myös "Tähtipölyllä" on hetkensä, etenkin, jos on ollut 80-luvun vauhdissa enemmänkin ja tuoreeltaan mukana.
Vaan tsekkaos ihmeessä miehen YLElle tekemä musiikkiaiheinen kirjoitussarja, joka on todella napakymppitekstiä!:
http://yle.fi/vintti/yle.fi/pop/turo-kuningas.html
Vointeja!
Tätä on hyvä suositella ainakin niille, jotka haluavat nähdä muutakin kuin sitä asiaesseismiä. Esseillä ei vain taida olla kauhean paljon kysyntää. Viime vuoden Helsingin kirjamessuilla kiertelin divariosastolla, kun joku avulias kauppias tuli kysymään, etsinkö jotain tiettyä. Kysyin, löytyisikö esseitä. Avuliaisuus karisi yhdessä humauksessa pois enkä kuullut hänestä enää muuta kuin sanat "No ei löydy." Jos lukijoita olisi enemmän, niin ehkä Kuningas voisi ottaa heidätkin kohteekseen.
VastaaPoistaTähtipöly tulee ilman muuta ilmestymään tänne ennemmin tai myöhemmin.
Todella yllättävä reaktio. Käsitykseni mukaan esseet ovat näes hyvinkin kovassa kurssissa tällä hetkellä, minkä syyksi on esitetty ihmiselon nopeatempoistumista, pitkäjänteisyyden lyhenemistä ja sen sellaista perussettiä. Mutta joka tapauksessa itse olen kyllä taipuvainen esittämään kotimaisten esseiden tason olevan kokonaisuutena parempi kuin kotimaisen kaunokirjallisuuden! Esseepuolella kirjoitetaan todella tiukkaa kamaa tällä hetkellä. Tuntuisi reilulta, että lähivuosina ainakin yksi Finlandia luovutettaisiin esseeteokselle, jos taso jatkuu näin korkeana.
VastaaPoistaTäytyy varmaan tänä vuonna kokeilla uudestaan ja useammaltakin kauppiaalta.
PoistaHaluaisitko suositella jotain?
Semmoinenkin tuli mieleen, että olisikohan divariniekalla mennyt jotenkin esseet ja kolumnit sekaisin: jälkimmäisten kohdalla on nettiyhteiskunnan myötä saavutettu kyllä sen sortin saturaatiopiste jo jokin aika sitten, ettei kulmikkaampiakaan reaktioita genren maininnan yhteydessä välttämättä tule ihmetelleeksi...
VastaaPoistaTällä hetkellä tunnutaan mentävän Nylén ja Hännikäinen edellä. Muista tulee mieleen ensimmäisenä Kaarina Hazard, jonka "Kontallaan" oli mielestäni mainion suorapuheinen (suorakirjoitteinen?!?). Äskettäisistä julkaisuista uskon lukemisen arvoisiksi Antti Hurskaisen "Tapan sut - esseitä populaarikulttuurin vaikutusvallasta" sekä Antti Arnkilin "Lauantaiesseet".
Eivät olleet kirjakauppiaat myyntituulella tällä kertaa silloin kun minä kiertelin, joten ei ole mitään uutta kerrottavaa siltä saralta.
PoistaKiitän suosituksista! Tuon "Tapan sut" tulin messuilta ostaneeksikin.