Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu
Like 2014
Sivuja: 273

Mahtaakohan mihinkään muuhun ihmisryhmään liittyä yhtä kovia ennakkoluuloja kuin romaneihin? Yksi jos toinenkin tietää heihin liittyvän viimeisen totuuden, joka tietenkin perustuu joko yksittäiseen kokemukseen tai kuulopuheisiin. Useinkaan ei kuitenkaan tule ajatelleeksi sitä, miltä tuntuu olla niiden ennakkoluulojen kohteena. On yhdentekevää, vaikka saisi yhdellä lauseella kumottua kaikkien tapaamiensa ihmisten ennakkoluulot, kun uusia tulisi silti aina vain lisää.

Mustalaisäidin kehtolaulu ylettyy vähän reilun kahden sukupolven mittaiselle ajalle. Alussa on iso asia, kun Maritan perhe saa oman mökin, ja voi asua samassa paikassa kiertelyn sijaan. Kouluun Marita ei aivan ajallaan pääse, koska tiuhaan tahtiin putkahtelevia nuorempia sisaruksiakin täytyy hoitaa, eikä äiti heistä ilman apua selviä.

Ympäröivä yhteiskunta kehittyy kovaa vauhtia, ja myöhemmin kenenkään ei tarvitse enää elää kiertolaisina tai antaa lapsiaan lastensuojelulle vain sitä varten, etteivät he joutuisi olemaan taivasalla talvisin. Romanien kulttuuri pitää pintojaan muuttuvassakin tilanteessa. Osa haluaisi sopeutua valtaväestön tapoihin, mutta toiset pitävät sitäkin tiukemmasti kiinni omastaan. Ja vaikka sopeutumishalua olisikin, niin ennakkoluulot eivät muutu yhtä nopeasti kuin yhteiskunta muilta osin. Niinpä vaikkapa työllistyminen osoittautuu varsin haasteelliseksi.

Björk onnistuu hienosti kuvaamaan niitä ongelmia, joihin epäilemättä jokaikainen romani joutuu tutustumaan. Samoin tapakulttuurin kuvaus onnistuu luontevasti, eikä oppikirjamaiselle selostukselle ole tarvetta. Kirjan kattama ajanjakso on niin pitkä, että tapahtumat etenevät nopeaan tahtiin. Minun mielenkiintoni olisi riittänyt tarkempaankin kuvaukseen, mutta en oikein voi lopputulosta moittiakaan. Kirjan loputtua tuli sellainen tunne, että "Tässä oli nyt pätkä yhden perheen tarinaa. Entäs muut?" En tarkoita sitä, että tähän kirjaan olisi pitänyt ympätä enemmän, vaan että voisin hyvin lukea aiheesta lisääkin.

Olen pitänyt kaikista Björkin kirjoista, eikä Mustalaisäiti tee poikkeusta. Yllättävää oli se, ettei kirjan nimi tällä kertaa alakaan p-kirjaimella :)