Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin

Kari Enqvist: Vien rucolan takaisin
WSOY 2004
Sivuja: 153 

Kari Enqvistin kirjat ovat olleet minulle mieluisaa luettavaa, ja nyt ne alkavat olla hiljalleen olla lopussa. Tämänkertainen kirja on kokoelma esseitä vailla sen kummempaa yhdistävää teemaa, eli tässä ei pysyttäydytä edes pelkästään luonnontieteissä.

Mukana on mm. Epäintellektuaalisen elämäkerran sirpaleita, joka nimensä mukaisesti on jonkinlainen elämäkerta; Pariisilaismietteitä, jota myöskin nimi kuvaa hyvin sekä nimiessee Vien rucolan takaisin, jossa Enqvist kulkee mielikuvissaan Suomesta aina Välimeren rannalle saakka. Nämä kaikki ovat omiaan kertomaan jotain kirjoittajastaan, mutta muutoin en niistä kauheasti innostunut. Tämänkin
kokoelman kohdalla vahvinta antia ovat jälleen kerran ne esseet, joissa kirjoittaja on omimmalla alueellaan, eli fysiikan parissa. Kun Einstein ei keksinyt suhteellisuusteoriaa on hauska skenaario siitä, miten historia olisi saattanut muuttua, jos suhteellisuusteoria olisikin jäänyt aikanaan keksimättä.

Selittelen jälkeenpäin näyttää niin ikään pakolliselta esseeltä Enqvistin kirjoissa, eli tässä hän jälleen yhden kerran kertoo näkemyksestään siitä, miten jumalalle ei luonnontieteessä ole sijaa. Omalta osaltani jätän kommentoinnin väliin, olen ehtinyt tehdä sen jo riittävän monta kertaa.

Kirjan voisi summata sanoen, että tämä on tuttua Enqvistiä. En suosittele ensikosketukseksi kirjailijaan, mutta niille, jotka hänen tekstejään jo ovat lukeneet, tietävät mitä saavat. Jos ei ole ehtinyt kyllästyä, niin tykkää tästäkin. Minä pidin.