Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä

Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä 

Suomennos: Ville Keynäs 

WSOY 2009, alkup. 1994 

Sivuja: 151 

Tommi Melender kirjoitti kirjassaan Kuka nauttii eniten Houellebecqistä niin innostavaan tapaan, että menin suin päin lainaamaan miehen esikoisromaanin, mutta vasta nyt sain sen luettua. Mainitsin bloggauksessani Melenderin kirjoittaneen niin hyvin, että minun itseni kannattaisi odotella sitä, että olen unohtanut, mitä hän sanoikaan, tai muuten sortuisin vain toistelemaan samaa asiaa omin sanoin sen sijaan, että kirjoittaisin omasta kokemuksestani.

Halujen taistelukenttä ei ole Houellebecqin suomennoksista tunnetuin, mutta päädyin aloittamaan siitä ihan kronologisesta syystä. Kirjan pienehkö ulkomuoto oli sekä houkutteleva että huolestuttava piirre. Toisaalta aikaa ei kuluisi paljonkaan, mutta olisiko sisältö niin tiivistä ja kenties novellimaista, etten älyäisi siitä mitään?

Päähenkilö on nimetön, 30-vuotias atk-suunnittelija. Hän on kyllästynyt työhönsä eikä innostu tavoittelemaan edes seksisuhteita - teema, joka ilmeisesti on vahvasti läsnä Houellebecqin kirjoissa - vaan suhtautuu niihin välinpitämättömästi. Ylipäätään hänen asenteensa elämää suhteen on yhdentekevä, sillä mikään ei tunnu tavoittelemisen arvoiselta.

Yleensä ihmiset ruukaavat tavoitella rahaa, rakkautta ja tunnustusta. Näistä päähenkilömme tuntuu niputtavan rahan ja tunnustuksen yhdeksi ja samaksi asiaksi, tai sitten kokee tunnustuksen niin kaukaiseksi asiaksi, ettei ota sitä lukuun lainkaan. Kieltämättä hänen lähtökohdastaan tuntuukin melko toivottomalta ryhtyä tavoittelemaan niin suurimittaista tunnustusta, joka voisi korvata sekä rahan että seksuaalisen menestyksen, joten ehkä hän on siltä osin pelkästään realisti. Rahan ja seksin osalta maailma on turhauttavan epätasainen, kun toisille on annettu ylenmäärin yli oman tarpeen, ja suurin osa kärvistelee köyhyydessä. Toisaalta mitä sitten, jos rahalla voi saada kodistaan tavaratalon mainoskuvaston aukeaman näköisen? Kulutuksen tuottama mielihyvä - jos sellaista on ollakseen - on tyypiltään erittäin ohikiitävää. Sama pätee myös seksiin, ja sen kohdalla "pääoma" tyypillisesti vähenee nopeasti, sillä nuorten, viehättävien naisten suosiosta pystyvät kilpailemaan ainoastaan ani harvat 30 vuotta täyttäneet, saati sitten sitä vanhemmat.

Johtopäätöksenä edellä kuvatusta on, että masennus, johon päähenkilömme sairastuu yhä pahemmin, on suora seuraus siitä välinpitämättömyydestä, johon hän on heittäytynyt. Samalla tässä kiteytyy koko kirjan sanoma tiivistettynä: elämä eletään halujen taistelukentällä, ja siitä sivuun jättäytymällä ei jäljelle jää mitään, nihilismiä kenties lukuunottamatta.

Kaikesta pessimistisyydestään huolimatta tämä oli hienoa luettavaa. Etukäteispelkonikin osoittautuivat aivan vääriksi, sillä luettava ei suinkaan ollut vaikeaa, ja koin saaneeni tästä paljon irti. Ovatko käsitykseni sitten oikeita ja menikö jotain pahastikin sivu suun, on oikeastaan yhdentekevää, sillä tällaisia elämyksiä juuri kirjoista kaipaan. Epäilemättä tulen lukemaan hänen muutkin suomennetut kirjansa jossain vaiheessa. Yhtä lailla innolla odotan Timo Hännikäisen toimittamaan Mitä Houellebecq tarkoittaa? -kirjaan tutustumista, joka lienee mielekästä vasta jälkeenpäin.