Jari Tervo: Esikoinen
WSOY 2013
Sivuja: 351
Tervon viisi ensimmäistä romaania sijoittuivat Rovaniemelle, ja tuoreimmalla teoksellaan hän tekee sinne paluun, tosin samalla loikataan myös ajassa nelisenkymmentä vuotta taaksepäin.
Tammikuun ensimmäisenä päivänä 1972 12-vuotias Jari alkaa pitää päiväkirjaa. Lukijan onneksi kyse ei ole aivan autenttisen oloisesta päiväkirjasta, vaan siitä, että romaani on kirjoitettu tällaiseen muotoon. Kertoja havainnoi ympäristöään itsensä ikäisenä, joskaan en tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen, pitääkö tämä linja uskottavasti läpi koko kirjan.
Ajankuva on tärkeä elementti. Samankaltaisia nostalgiapläjäyksiä on viime vuosina tullut minullekin vastaan jokunen, mutta ne ovat sijoittuneet hieman myöhemmäksi. Tässä eletään aikaa ennen omaa syntymääni, joten "Hei, tuollaista silloin tosiaan oli!" -elämystä en itse päässyt kokemaan, mutta hieman vanhempi ikäpolvi saa epäilemättä siitäkin nauttia. Poliittisen ilmapiirin muutos on suorastaan käsin kosketelvavissa, ja erityisesti puna-aatteen kannatus näkyy voimakkaasti. Toisaalta tämän muutoksen myötä myös seuraava tilanne kuulostanee nykykorvin hauskemmalta kuin aikanaan: Kun Jarin perheeltä tiedusteltiin, mitä väkeä nämä oikein olivat, niin pikkuveli kiiruhti vastaamaan, että "Me ollaan kommunisteja!", vaikkei tuo seikka perheen muiden jäsenten identiteetissä aivan etusijalla ollutkaan.
Päiväkirjan kattaman vuoden 1972 lisäksi aikatasoja laajennetaan mm. isomummu Esmen ja tämän tyttären Aune-tädin kertomuksilla. Isomummu muistelee nuoruuttaan ennen Suomen itsenäistymistä ja Jari tallentaa kaiken kasettinauhurilla. Aune-täti puolestaan muistelee eloaan pyövelin vaimona ja noitana vuonna 1677. Kyseiset jaksot eivät aivan suoranaisesti liity itse päiväkirjaan, mutta laajentavat kertomuksen sukuromaaniksi, ja piristävät kokonaisuutta tuntuvasti. Lukijalla ei ole syytä huoleen, sillä Tervolle tyypilliseen tapaan langat solmitaan näidenkin jaksojen osalta lopussa tiivisti yhteen.
Jos Rovaniemi kirjan ympäristönä merkitsi paluuta uran alkupuolta kohti, niin yhtä lailla muistelujaksot viittaavat myöhempiin Suomen historiaa käsitelleisiin kirjoihin. Hauska on myös se yksityiskohta, että kirjassa esiintyvä lääkärin surma perustuu tositapaukseen, joka tosin tapahtui vasta myöhemmin.
Keväällä julkaistu Jarrusukka oli minulle melkoinen pettymys, mutta Esikoinen osoittaa, että kyse oli kaikin puolin pelkästä välipalasta. Tässä Tervo näyttää, mitä hän oikeasti osaa, samoin kuin sen, ettei ole juuttunut toistelemaan vanhoja kaavojaan. Layla oli aiempiin nähden erilainen veto, ja Esikoinen etenee edelleen.
Olen ruukannut vuoden lopussa luetella parhaita lukukokemuksiani. Pidän todennäköisenä, että tähän kirjaan löytyy viittaus siinäkin yhteydessä.
Mielenkiintoista lukea tästä. Olet ilmeisesti lukenut enemmänkin Tervoa, kun pystyt näkemään viittauksia muihin hänen teoksiinsa? Minustakin poliittinen ilmapiiri tuli hyvin esille. Kaikkinensa minulla tämä ei nouse ihan parhaisiin lukukokemuksiin tänä vuonna, mutta arvostus Tervoa kohtaan nousi.
VastaaPoistaJoo, olen lukenut kaikki romaanit ja novellikokoelmat, Kallellaan lukuunottamatta, suurimman osan tosin ennen blogiaikaa. Luulen, ettei Uutisvuoto ole tehnyt hyvää hänen maineelleen, sillä sen perusteella häntä ei välttämättä lähtökohtaisesti pidä vakavasti otettavana kirjailijana. Mutta tosiasiahan on, että hän oli ensin kirjailija, ja telkkuohjelma tuli vasta jälkeenpäin.
VastaaPoistaEsikoinen on ensimmäinen Tervo, jonka olen lukenut. Olen vain jotenkin olettanut, etten pitäisi hänen kirjoistaan ja tyylistään, vaikka kirjailjana hän on ilmiselvästi lahjakas.
VastaaPoistaIlman muuta kannattaa kokeilla häneltä muutakin!
PoistaKuuntelen tätä parhaillaan äänikirjana, nyt menossa levy 5/8. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että tämä ei tule nousemaan suosikki-Tervokseni, mutta on tämä aivan ok. Itselleni kiinnostavin tarinansäie on tuo Aune-tädin villi elämä.
VastaaPoistaSama juttu minulla: Aunen ja Esmen tapahtumat olivat kiinnostavimpia.
Poista