keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Päivi Alasalmi: Onnellisia ihmisiä

Päivi Alasalmi: Onnellisia ihmisiä 
Kansi: Leena Kilpi 
Gummerus 1992, 168 sivua 
ISBN: 951-20-4154-5 

Melkein puolitoista vuotta sitten bloggasin Alasalmen novellikokoelmasta Koirapäinen pyöveli ja lupasin palata hänen tuotantoonsa jossain vaiheessa. Kirja valikoitui luettavaksi jälleen sattuman avustamana, sillä se sattui olemaan kirjaston hyllyssä ja osumaan silmiini etsiskellessäni jotain muuta. Välillä on mukavaa mennä lainaamaan ihan vain jotain, ilman että olisi edes tarkistamassa onko tbr-listalta jotain sattumalta hyllyssä. Katsella ja hypistellä, lainata hetken mielijohteesta.

Onnellisia ihmisiä kertoo ekonomipariskunnasta, Jalista ja Mariannesta, ja toisaalta taidemuseon työntekijä Ritvasta. Pariskunnalla on kaksi pientä lasta, omakotitalo ja hyvä toimeentulo, elämä kaikin puolin mallillaan. Päällisin puolin Ritvallakin menee hyvin. Kuinka ollakaan, näiden kolmen ihmisen kohtalot liittyvät jotenkin toisiinsa. Valitettavasti juuri tämän enempää en juonesta voi kertoa, sillä kirja on vahvasti sen varassa.

Olen lukenut Alasalmelta aiemmin vain novelleja, ja tämä kirja oli hieman novellimainen. Pituus on yksi tekijä, mutta sisältö on toinen. Sattuman merkitys tapahtumien johdattajana ja toisaalta jotkin juonenkäänteet tuovat novellin mieleen, eikä se ole mitenkään huono asia, vaan päinvastoin. Tämä on niin nopealukuinen, että monet varmasti hotkaisevat sen kertaistumalta, ja niin kannattaakin tehdä. Itse jouduin pätkälukemiseni vuoksi selaamaan melkein koko kirjan läpi etsiessäni yhtä yksityiskohtaa, jonka unohtuminen häiritsi. Tämä menee kuitenkin puhtaasti lukijan piikkiin.

Minuun tällainen juonen varassa lepäävä kertomus, jossa on selvä idea, uppoaa hyvin. Oli myös hauska huomata, miten kirjassa elettiin viimeisiä kännykättömiä aikoja. Jalilla on jonkinlainen NMT-puhelin, mutta sellaisen omistajat olivat vielä poikkeuksia.

Annan tälle lämpimän suosituksen välipalakirjaksi, ja lukumaratoneihin sopisi myöskin hyvin. On mukava tietää, että kirjailijalla on vielä 13 kirjaa odottelemassa. Luulen, että seuraava ei joudu odottamaan vuoroaan yhtä kauaa kuin tämä.

Ihmisten onnellisuudesta on lukenut myös Arja.

7 kommenttia:

  1. Kiitos tästä, on ollut mielessä, että Alasalmeen pitää palata, mutta ilman tiettyä kirjaa fokuksessa Alasalmi on luisunut... laitankin tämän muistilistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toista kertaa minäkään en Alasalmea voi lainata samaan tapaan, sillä tämän myötä hän päätyi sille varta vasten tarkistettavien listalle.

      Poista
  2. Kiitos arviosta ja myös linkityksestä! Alasalmelta taitaa olla vielä lukemattomia minullakin, vaikka kovasti niistä parista lukemastani vaikutuinkin. Se Ritvan joulu jäi mieleen karmivana. Alasalmi on taitava lajissaan, ihmisen normaalin ja pimeän puolen kuvauksessa näppärästi ja tiivistunnelmaisesti, jopa novellimaisesti, kuten sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä innostuin niin paljon, että hain saman tien kirjastosta Tuon tumman naisen. Hauskaa, että takakannen teksti kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään näin: "Täydellisen kauniissa talossa asuu täydellisen onnellinen perhe..."

      Poista
  3. Herättää kihelmöivästi odotuksia... Lukuiloa Jori!

    VastaaPoista
  4. On tosiaan mahtavaa välillä vain kierrellä kirjastossa ja valita lukemisia puhtaasti fiilispohjalta :) Viime aikoina kirjastokäyntini ovat olleet enemmän täsmäiskuja...

    Alasalmea pitäisi minunkin lukea lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kivempaa on, jos fiiliskäynnin saa tehdä ihan uuteen kirjastoon. Se vain tuppaa olemaan todella harvinaista herkkua. Tänään käväisin Ähtärin kirjastossa kortinhakureissulla, mutta lainaamaan en toki päässyt.

      Tuo tumma nainen on parhaillaan luettavana, joten seuraava tosiaan tuli vuoroon aika pian :)

      Poista