Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Arktinen Banaani 2011, 288 sivua.

Tähän saakka olen aina arvostellut kirjan samana päivänä kuin olen sen lukenut, mutta nyt tuli viimein se poikkeus. Synttäriarvonnan suorittaminen lukuisine kolikonheittoineen sai tietokonekiintiöni kerralla täyteen, ja niinpä tämä tulee "vasta" nyt.

Ilmestyessään Koiruohon kaupunki meni minulta kokonaan ohi, enkä toisaalta muista lukeneeni Arktiselta banaanilta muutenkaan mitään muuta kuin Viivi & Wagnereita. Kirjan ensimmäiset satakunta sivua käsittelevät  Tshernobylin onnettomuutta tarkastellen sitä fiktiivisten työntekijöiden kannalta. Tämä osuus oli oikein antoisa, etenkin kun en ole aiemmin tapahtumiin tutustunut. Henkilöhahmot eivät oletettavasti ole todellisia, mutta on helppo kuvitella, miten jähmeä organisaatio on käytännössä pakottanut yksittäiset ihmiset toinen toistaan vakavampiin turvallisuussääntörikkomuksiin, kun kukaan ei ole yksinään uskaltanut nousta esimiehiään vastaan. Tämän onnettomuusosuuden rinnalla kannattaa lukaista myös Wikipedian kuvaus tapahtumista, jos ei muuten niin jo vertailun vuoksi nykyaikaiseen ja länsimaiseen ydinvoimalaan nähden.

Loppuosa kirjasta onkin jännityskertomusta. Nadja on nykypäivänä nelikymppinen IAEA:n työntekijä, jota askarruttaa äitinsä kohtalo. Äiti oli voimalassa työvuorossa juuri onnettomuuden hetkellä, mutta onnettomuus itsessään ei selittänyt katoamista. Koko jännitysosuus jää melko pliisuksi, sillä minulta kesti pitkään tajuta jo se, ettei ydinvoimalaonnettomuus olekaan aiheena koko kirjalle, vaan se ainoastaan tarjoaa puitteet niille tapahtumille, joita myöhemmin selvitellään. Jännitystäkään ei oikein tahdo muodostua, vaikka tapahtumat äityvät vauhdikkaiksikin aikanaan. Lukijana minulla oli läpi tarinan sellainen tunne, että Nadja olisi voinut jättää kaiken tutkimisensa sikseen milloin vain, eikä se olisi ollut hänelle itselleenkään mitenkään iso juttu. Jos ei päähenkilö itsekään suhtaudu kirjan mysteeriin intohimoisesti, niin miten lukijakaan voisi?

Alkuosa oli minun makuuni erinomainen, yhdistellen mielenkiintoisia seikkoja niin ydinvoimalan toiminnasta kuin neuvostoliittolaisesta yhteiskunnastakin. Olisin jaksanut hyvin lukea aihetta paljon pidempäänkin, ja minusta se olisi riittänyt kantamaan kirjan kokonaisuudessaan. Nyt jäi sellainen tunne, että tarinan viitekehystä varten ammuttiin tykillä - tai suorastaan ydinaseella - kärpästä, jonka surina oli vaimeanpuoleista. Kirjan kansikuva antoi odottaa jonkinlaista kuvausta myös Tshernobylin nykytilasta, ja se mahdollisuus jäi käyttämättä lähestulkoon kokonaan.

Synttäriarvonnan tulokset

Arvonta on suoritettu onnistuneesti. Kolikkoa piti heittää aika monta kertaa, mutta lopulta onnetar suosi Jossua ja Mariaa lahjakortein ja Sallaa sekä Ninoa lohdutuspalkinnoin. Pyydän kutakin lähettämään osoitteensa sähköpostitse osoitteeseen jorio (at) iki.fi. Onnea voittajille!

---

Arvonnan kulku

Käyttämäni tasapuolinen kolikkoarvontatapa toimii seuraavasti:

Arvat on jaettu taulukkoon, jossa on 2^n riviä. Ensimmäisellä heitolla valitaan taulukosta alempi tai ylempi puolisko. Seuraavalla heitolla valitaan jäljelle jääneestä puoliskosta ylempi tai alempi puolikas. Samaa jatketaan, kunnes vain yksi rivi jää jäljelle. Jos sillä rivillä on nimi, niin hän on ko. arvonnan voittaja. Jos taas rivi on tyhjä (koska arpoja ei ole tasan 2^n kappaletta), niin se koko arvonta on mitätöitävä.

Sillä, miten arvat on taulukkoon jaettu ei ole merkitystä, mutta olen silti jakanut ne melko tasaisesti muuten vain.

Kolikon puolueellisuus voidaan eliminoida vaikkapa näin:

Yhtä tulosta (ylempi/alempi) varten heitetään kaksi heittoa. Valitaan kruuna+klaava -yhdistelmä vastaaman ylempää ja klaava+kruuna -yhdistelmä vastaamaan alempaa puoliskoa. Jos tuleekin kruuna+kruuna tai klaava+klaava, niin tulos on mitätön. On huomattava, että tällä menetelmällä heiton tulos on tasapuolinen riippumatta siitä, miten paljon kolikko puoltaa. Vaikka klaava tulisi vain joka sadannella heitolla, olisi tämä silti toimiva tapa, ainoastaan mitätöityvien heittojen lukumäärä kasvaisi kovin suureksi.

Seuraavassa taulukossa on esitetty tarvittavien neljän arvonnan eteneminen. Tummalla merkityt ruudut vastaavat niitä, jotka tulivat valituksi ko. valinnalla, ja arvontoja on siis neljä peräkkäin. Arvonnoista toinen piti uusia peräti neljästi, muut osuivat heti ensimmäisellä yrityksellä arvan kohdalle.

Taulukko löytyy tämän linkin takaa. Aluksi tarkoitukseni oli saada koko taulukko tälle sivulle, mutta bloggerin editoria ei ole tehty sellaista varten.

Pasi Lampela: Kiusaajat

Pasi Lampela: Kiusaajat

WSOY 2011, 123 sivua.

Pasi Lampela on entuudestaan tuttu novellikokoelmistaan Hellekausi ja Kuolemansairauksia. Minun mielestäni debyytti romaanikirjailijana jää edelleen tekemättä, sillä tässä on kyseessä pienoisromaani. Vähäinen sivumäärä on katkottu parin-muutaman sivun pätkiin, mikä edelleen vähentää tekstin määrää. Nopealukuisuudessaan tämä sijoittuukin minun arvostelemistani kirjoista top viiteen, sillä vielä yksi kappale -ilmiö on vahvasti kuvassa mukana.

Päähenkilö Tuomas on noin 18-vuotias, takana on lukion kolmas luokka, ja edessä on kesä enon huvilaa hoitamassa ja ympäristöä kunnostamassa. Lukiovuosi ei ole päättynyt tavalliseen tapaan yo-kirjoituksiin, vaan keskeytynyt talvella mielenterveysongelmiin. Kirjan nimestä voisi päätellä kiusaamisen olevan hallitseva teema, mutta tässäpä sillä ei mässäillä lainkaan vaan pidetään yllättävänkin vahvasti taka-alalla. Lukijalle ei kerrota mitä kaikkea Tuomas on joutunut kokemaan, selvää on vain se, että kokemukset ovat ylittäneet sietokyvyn. Kirjan tapahtumat sijoittuvat parin kesäkuukauden ajalle, siihen kriittiseen vaiheeseen joka tulee määräämään miten Tuomaksen loppuelämä rakentuu suhteessa hänen ongelmiinsa. Pojasta tulee joko mies tai potilas.

Saatuani kirjan päätökseen minun oli pakko palata lukemaan muutamia kohtia vielä uudestaan. Teen sellaista äärimmäisen harvoin, mutta nyt se oli paikallaan eikä edes häirinnyt yhtään. Piti tarkistaa, mitä niissä kohdissa tarkalleen sanottiinkaan ja mitä ajattelin niiden tarkoittaneen. Insinööri tykkää selkeydestä ja kaihtaa arvaamaan pakottamista, mutta tässä tapauksessa omien päätelmien tekeminen oli vain hyvä asia. Myös siitä tykkään, että lukemisen jälkeenkin mieleen pulpahtaa vielä oivalluksia, kun alitajunta on tehnyt työnsä ja pureksinut tarinaa osaltaan.

Luulen, että tämän jälkeen minun täytyy lukea myös se Lampelan ensimmäinen kokoelma Hellekausi, sillä tähän kirjaan tykästyin. Jotain erikoista tässä täytyy olla, kun pituuskin on hyvä juuri tällaisena. En voi välttyä ajatukselta, että novellisti on nyt kirjoittanut ylipitkän novellin, ja onnistunut siinä erinomaisesti!